Sarjakuvablogit lopetetaan, sarjakuvat eivät lopu!

inktober12Jo jonkin aikaa on ollut tiedossa, että resurssipulan ja heikentyneen taloustilanteen vuoksi Sarjakuvablogit.com lopetetaan. Tätä alustaa on siis ylläpitänyt Suomen sarjakuvaseura. Lopetus on iso takaisku minulle, sillä olen julkaissut täällä ainakin 400 sivua sarjakuvaa, joista kylläkin noin 230 sivua, eli Memento morin tarinat, on pitänyt poistaa paperikirjan kustantajan pyynnöstä. Julkaiseminen täällä on ollut tärkeää, sillä olen saanut luotua itselleni pienen deadlinen lupaamalla blogin lukijoille, että seuraava osa sarjakuvaa ilmestyy esimerkiksi kahden viikon päästä. Sillä on ollut suuri psykologinen merkitys ja se on edesauttanut sarjakuvan edistymistä suuresti, vaikka en edes todellisuudessa tiedä odottiko kukaan ilmestyvää sarjakuvaa enkä seuraa blogin kävijämääriä. Myös Memento moria julkaistessani minulle selvisi, kommenttien välityksellä, miten tärkeä vertaistuki sarjakuvani oli monille. Enkä minäkään ollut ollut yksin oireideni kanssa.
Olen myös julkaissut paljon artikkeleita ruutujen takaa, eli sarjakuvan ja kuvitusten syntyprosesseista. Olen kerännyt tämän artikkelin loppuun linkkilistaan osan niistä, joita on tämän 10 vuoden aikana ehtinyt ilmestyä. Kannattaa tutustua. Voit siis lukea ja katsella blogia toistaiseksi, sillä onneksi blogit arkistoidaan.

inktober32
Aion jatkaa sarjakuvien julkaisua verkossa kunhan löydän jonkin julkaisualustan. Seuraa asian edistymistä verkkosivuiltani! Päivitän blogilinkkiin uuden julkaisukanavan osoitteen kun se on selvillä. Toistaiseksi sieltä pääsee vain tänne.
Ensi viikonloppuna Tampere Kuplii -tapahtumassa, Tampere-talossa, heitetään viralliset jäähyvästit blogialustalle sunnuntaina 30.3.2025 klo 14-15. Paikka: Sonatti 2. Mukana Sarjakuvaseuran edustajia ja merkittäviä Sarjakuvablogit.com:in käyttäjiä vuosien varrelta.

img585

Itse olen myös Tampere Kupliin lavalla kahteen otteeseen. Lauantaina ohjelmassa 29.3. klo 13.30 julkaistaan festivaaleilla Roihu-antologia, jota maalasin vuosi sitten keväällä. Tämän jälkeen olen signeerauspöydässä klo 14-15.

Kutikuti: Roihu – julkistustilaisuus

Roihuroi̯hu/
Valtoimenaan lyövät tulenliekit. Tähtitieteessä roihu on auringon voimakas lyhytaikainen purkaus. Roihu on kahdentoista taiteilijan yhteinen sarjakuvateos ja toinen osa kirjasarjaa. Kutikuti on tänä vuonna 20 vuotta täyttävä nykysarjakuvantekijöiden yhdistys ja kollektiivi. Ryhmä Roihun tekijöitä kertoo antologian taustasta, tekoprosessista ja teoksen sarjakuvista. Keskusteluun osallistuvat toimitustyössä avustanut Hannele Richert sekä kirjan taiteilijoista Juliana Hyrri, Reetta Niemensivu, Niko-Petteri Niva ja Tiitu Takalo.
Kirjassa ovat mukana Sara Ahola, Roope Eronen, Frida Hinders, Juliana Hyrri, Susanna Kesänen, Reijo Kärkkäinen, Reetta Niemensivu, Niko-Petteri Niva, Apila Pepita, Anna Sailamaa, Aiju Salminen ja Tiitu Takalo. Toimituksesta ovat vastanneet Emmi Valve ja Amanda Vähämäki, graafisesta suunnittelusta Terhi Adler.

Sunnuntaina olen aika mielenkiintoisessa paneelikeskustelussa.

Sarjakuva yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä

Miten sarjakuvalla tai yleisesti ottaen taiteella voi vaikuttaa yhteiskuntaan, jossa elämme? Vai onko se ylipäätään mahdollista? Aiheesta keskustelevat Tiitu Takalon (Polkimilla) johdolla Aino Sutinen (Ajattelen Ukrainaa koko ajan), Sara Valta (Monisuhdetta, päiväkirjamerkintöjä polyamoriasta) ja Niko-Petteri Niva (Salome).

img584Tämän artikkelin kuvitukset inktober-piirroksia vuosie varrelta. Olen inktoberin itse nimennyt suomeksi mokakuuksi.

Tässäpä vielä siis lupaamani linkkilista artikkelista ruutujen takaa eli sarjakuvien ja kuvitusten syntytarinoita piirustuspöydän ääreltä:

 

 

 

Vitkutellen

vitkuttelu1Täällä blogissa on ollut aika hiljaista. Pahoittelut. Vuosi on mennyt matkustellessa ja vitkutellessa. Minulla on usein todella vaikea aloittaa mitään uutta hommaa, ennen kuin on ihan pakko. Vitkutteluhan ei siis johdu laiskuudesta tai kyvyttömyydestä tehdä tai noudattaa aikatauluja vaan paineista, jotka johtuvat työstä, jota yritän olla aloittamassa hetkenä minä hyvänsä, kunhan vain saisin aikaiseksi. vitkuttelu5

Vitkutellessani olen lohduttautunut katsomalla vitkuttelua käsitteleviä, erilaisten psykologien ja valmentajien Youtube-videoita. (Muistakaa tätä lukiessanne olla lähdekriittisiä!) Niistä olen oppinut seuraavaa. Vitkuttelun eli prokrastinaation, eli ryhtymisrajoittuneisuuden laukaisee itse asiassa ihan looginen aivojen toiminta. Työn paine ja stressi aktivoi aivojen pelkokeskuksen, joka taas lamauttaa ihan loogisesti etuaivolohkon toimintaa, jolla suoritetaan tarkkaavaisuutta vaativia hommia ja pitkäkestoista suunnittelua. Jos pitää taistella tai paeta ei kannata uppoutua piirtämiseen, aivoni minulle kertovat. Vitkuttelija siis pakenee tai pakoilee tätä stressiä aiheuttavaa ja pelkokeskusta aktivoivaa työtehtävää.

vitkuttelu2Vitkuttelu myös laskee mielialaoja koska vitkuttelija velloo itsesyytöksissä ja häpeässä tekemättömien töiden takia. Vitkuttelu on yleisempää ihmisillä, jolla on haasteita itsetuntonsa kanssa sekä niillä, jotka ovat hyvin tunteellisia. Itse taidan kuulua jälkimmäisiin.

vitkuttelu3Yleensä käytän tämän kiusallisen vitkuttelupulman ratkaisemiseen työsuunnitelman tekemistä. Siis listaan mitä, kuinka paljon ja kuinka työlästä hommaa yritän aloittaa ja sitten lasken paljonko päiviä, viikkoja tai kuukausia (riippuen työn suuruudesta) on sen valmistumisen määräaikaan jäljellä. On yleensä aika herättävää tajuta, että nyt onkin se hetki, että on ihan pakko aloittaa tai käy huonosti. Voi olla että työsuunnitelmaan, eikä itse työhön, keskittyminen herättää sen aivojen osan, jolla pystytään pohtimaan myös tulevaisuutta ja hiljentää sitä, joka käskee pakoilla hommia.vitkuttelu4

Auttaa myös kun jaan työtehtävän pienempiin osin ja keskityn vain yhteen osaan kerrallaan. Työ ei silloin tunnu niin massiiviselta, eikä ilmeisesti tällöin aktivoi pelkokeskusta. En voi ajatella: ”Teenpä tässä sarjakuva-albumin”, koska se on aivan hallitsematon valtava urakka, vaan kirjoitan vain käsikirjoituksen, teen taustatyötä, teen ainoastaan ruutujakoa ja sivusommitelmia, vain luonnostelen, tekstaan, sitten ainoastaan tussaan, jonka jälkeen vain väritän. Keskityn yhteen työvaiheeseen kerrallaan. Itse asiassa jaan homman vielä pienempiin osiin, sivuihin. Koska itselleni ei sovi se, että luonnostelisin koko teoksen kerralla, koska kyllästyn nopeasti hommaan, teen nuo työvaiheet yleensä noin viiteen sivuun kerrallaan. Eli minulle helposti käsiteltävän kokoinen työvaihe on esimerkiksi viiden sivun luonnostelu tai viiden sivun värittäminen. Sille voi laittaa jonkun melko realistisen aikatavoitteenkin. Käsikirjoituksen ja ruutujakojen tulee olla jossakin määrin valmiina kuitenkin. Onneksi nekin saa usein jaettua pienempiin osiin, lukuihin.vitkuttelu6

Toisinaan kaikesta tästä huolimatta en pysty aloittamaan. Silloin käytän 20 minuutin kikkaa. Sanon itselleni: ”Nyt teet vain 20 minuuttia tätä juttua. Se riittää! Pystyt siihen kyllä!” Laitan kellon soittamaan kahdenkymmenen minuutin päästä. Yleensä 20 minuuttia riittä ja olen imeytynyt työni mielenkiintoiseen maailmaan. Siis inspiroitunut.vitkuttelu7

Erikoista ja hyvin ristiriitaista kaikki tämä onkin juuri siksi, että työssäni ei ole mitään vikaa. Se on mielenkiintoista, innostavaa, palkitsevaa, tärkeää ja mukavasti haastavaa ja nautin sen tekemisestä. Joskus jopa rakastan sitä. Voin sanoa olevani unelma-ammatissani. Silti toisinaan on ihan hiton vaikea aloittaa. Tai siis oikeastaan aina on hiton vaikea aloittaa.
vitkuttelu8Ainoa hyvä puoli vitkuttelussa on, että vältellessäni jotain työtä tulen siivonneeksi työhuoneen ja hoitaneeksi kaikenlaisia muita hommia, jotka helposti muuten jäisivät hoitamatta. Harmi vaan, että näistä hommista ei saa riemukasta voittajafiilistä, koska koko ajan on huono omatunto tekemättömästä työstä ja siitä yhdestä isosta jumittavasta hankkeesta.vitkuttelu9

Tämän julkaisun ruudut ovat teoksesta Memento mori ja kuvaa toiminnanohjauksen vaikeuksia toipuessani aivoverenvuodosta, mutta kuvat sopivat hyvin myös tämän otsikon alle. Ihan samanlaista tökkimistä aloittamien on aina ollut… ennen ja jälkeen aneurysman puhkeamisen.vitkuttelu10

Jos saan aikaiseksi, kerron seuraavassa julkaisussa mitä olen vuonna 2024 saanut tehtyä ja missä matkustanut. Minulla on tapana, aina vuoden vaihtuessa, käännellä kalenterin sivua taaksepäin ja tehdä itselleni lista asioista, joita olen tehnyt kuluneena vuonna. Yksi syy listan laatimiseen on vitkuttelun aiheuttama mielipaha. Kun joku iso työ ei etene, on vaikea iloita pienemmistä ja keskikokoisista hankkeista, vaikka ne ovat valmistuneet. On myös hyvin vaikea joulukuussa enää muistaa mitä kaikkea tein helmikuussa. Lista on myös konkreettinen muistutus, etten ole koko vuotta vitkutellut vaikka siltä saattaa juuri nyt tuntua. Tämä listani on siis tapani taputtaa itseäni omalle olalleni lohduttavasti. Olen ihan hyvä ihminen vaikka aloittaminen on usein vaikeaa.vitkuttelu11

Vaikka tästä olisi kiva keskustella ja kuulla onko muilla samanlaisia ongelmia, joudun pyytämään, älkää laittako kommentteja blogiin. Kommenttilaatikkoni täyttyy roskaviesteistä. Saan niitä satoja päivässä enkä löydä kaiken roskan seasta sinun viestiäsi. Jos olet joskus aiemmin laittanut kommentin ja se on tuolloin hyväksytty, viestisi tulee ehkä nytkin perille ja se julkaistaan automaattisesti.

 

Rakkaus on köyhän rikkaus

Uusi kirjani Rakkaus on köyhän rikkaus tuli juuri painosta. Sillä välin työhuoneessani räjähti pommi. Tai ainakin siltä näyttää. Olen ollut niin työn touhuissa, että huone on ryöpsähtänyt kaameaan kuntoon. Perusroinan lisäksi työsoppeeni on ilmestynyt, ei, vaan pyörälaukuissa raahattu, tämän sarjakuvan lisäksi Minä, Mikko ja Annikki -albumin uuden painoksen tekijänkappaleet.

rakkausrikkaus6Kerroin teoksen työprosessista taannoin.
Kysessä on siis kokoelma sarjakuvanovelleja. Kirjassa on kommenttejani sarjakuvasta, sen synnystä tai työprosessista sivujen marginaalissa. Toisinaan olen joutunut selittämään mihin muinaiseen ajankohtaiseen tapahtumaan sarjakuva on liittynyt. Avaan myös esimerkiksi viittauksiani taidehistoriaan.

Huomasin, että kommenttien kirjoittaminen oli oikestaan aika kivaa puuhaa. Usein oli mukavaa palata piirustushetkeen. Alla pari esimerkkiä. Kuvan saa isommaksi klikkaamalla sitä.

rakkaus_on_koyhan_rikkaus_tiitu_takalo_kuva1 rakkaus_on_koyhan_rikkaus_tiitu_takalo_kuva2 rakkaus_on_koyhan_rikkaus_tiitu_takalo_kuva3Ja hei, kirja on myös myynnissä! Omaksi tästä klikkaamalla!

Sosiaalista eristäytymistä

palettiTuntuu todella erikoiselta, että vielä viime viikon maanantaina kävin ompeluseurassa. Nyt en enää käy missään. Paitsi ruokakaupassa. Rupesin maalaamaan.

asetelmaMemento morin jälkeen”. Akryyli kankaalle 72×91 cm. Tiitu Takalo 2020.
Aika perinteistä! En edes muista milloin olisin maalannut näinkin perinteisen asetelman. 1997 taidekoulussa kenties. Asetelma on maalattu siis havainnosta. Se tuntui todella kivalta pitkästä aikaa. On aivan eri asia piirtää tai maalata jotain havainnosta kuin esimerkiksi kuvasta. Kuva on jo valmiiksi kaksiulotteinen, asetelma ei. Ja oli myös todella kiva maalata jotain, jonka ei tarvitsetulla minnekään”.

Asetelman kangas viritelty tietokoneen monitorin ja kirkasvalolampun päälle. Maljakossa pihamme kirsikkapuun ja kriikunan oksia. Oikeassa laidassa näkyy piirustuspöytääni, papereita ja kansioita.

Tämä on jo neljäs tai viides maalaus tälle samalle maalauspohjalle. Maalailen aina vanhan päälle.

Vielä ehtii äänestää kalenteriäänestyksessä!

Bloginappi vers1

Pantse, Tessa ja Tiitu kirjastossa ja muita tapahtumia

memnto_moriKävin viime viikolla pääkaupungissa tarkastamassa Memento morin vedoksia. Nyt se menee vihdoin painoon. Olin niin iloinen, että yksin lounaalla istuessani vaadin naapuripöydässä istuvia tuntemattomia ihmisiä jakamaan iloni. He suostuivat ja onnittelivat.

Nyt alkaa pikkuhiljaa vihdoin tuntua siltä, että se todella joskus ilmestyy. Lähikirjastonikin mainostaa jo tulevia tapahtumia.

kirjastossaOlisikohan jo aika ottaa työpöytäni päältä pois muistilaput Memento morin paperin koosta ja jakaukseni puolesta? Kyllä, minulla todella oli Memento moria varten muistilaput kummalle puolelle tukkani kääntyy.

kaappiOlen käytännössä koko alkuvuoden hoitanut asioita, jotka ovat jääneet Memento moria piirtäessä hoitamatta. Lisäksi olen suorittanut siivouksen zinekokoelmassani.

zinet zinet2P.S. Pistin tämän vuoden kalenterit alennukseen verkkokaupassa. Muutama on vielä jäljellä.

 

Memento morin jälkeen

Eipä hommat ole loppuneet vaikka sain blogisarjiksen valmiiksi. Tässä esimerkiksi lista kuvista, jotka aion korjata paperiversioon. Sivunumerot eivät täsmää verkkosarjikseen. Kustannustoimittajalta sain myös listan mm. kirjoitusvirheistä.

mementomori_ohi2Ja tietysti sivut pitää skannata ja käsitellä uudelleen paperikirjaa varten. Sivut olivat myös ihan sekaisin. Tässä olen saanut niitä vähän järkkäiltyä. Vasemmanpuoleisissa pinossa on tapahtumat ennen leikkausta, keskimmäisessä leikkauksesta kotiutumiseen ja oikealla kotiutumisesta tarinan loppuun. Kuten näkyy, sivujen piirustuskoko on melko suuri.mementomori_ohi5Se homma jäi kuitenkin kesken sillä keksin, että työhuone pitää siivota. Tässä siis kuva siivouksen keskeltä.

mementomori_ohi3 Ja mitä löysinkään! Nuudelipussikokoelmani. Tai ainakin osan siitä. Loput ovat vintissä. Nehän mainitaan jo Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvassakin. Ja taas huomaan sanovani itselleni: ”Näistä on hetkenä minä hyvänsä tulossa joku ällistyttävä taideteos.”mementomori_ohi7Löysin myös Memento morin käsikirjoitusvaiheessa laaditun suunnitelman tapahtumien kulusta ja eri kohtauksista. Neuropsykologin nimi peitetty.

mementomori_ohi1Olen jo Minä, Mikko ja Annikki -teosta tehdessä käyttänyt samaa taktikkaa. Siitä löytyi tämä vanha kuva.

annikkiSamoja vahaliituja löysin kolmessa erilaisessa tuotepakkauksessa. Keskimmäinen omalta kouluajaltani.

mementomori_ohi6mementomori_ohi4Toki liituja oli laajempikin värivalikoima kuin tuossa koulupakkauksessa. Mutten edes muista milloin olisin viimeksi piirtänyt liiduilla!

Nyt taas olen tarttunut Memento moriin ja noihin listaamiini muutoksiin, jotta siitä saataisiin mahdollisimman hyvä albumi kevääksi.

En ehtinyt

tyohuoneNää sivuthan on ihan kesken! Saan väritettyä ne perjantaihin mennessä. Sitten ilmestyy taas Memento mori.

Kuten kuvasta näkyy, piirrän ja tussaan aina noin neljä sivua kerrallaan ja väritän sitten niitä yhtä aikaa. Koska työskentelen enimmäkseen märkää kuivalle -tekniikalla, pitää edellisen värikerroksen olla kuiva. Ettei tarvitsisi odotella värin kuivumista ihan jouten, värittelen sitten seuraavaa sivua odotellessa.

varitVäritän Memento moria vesiliukoisella musteella, kahdella eri värillä, josta kummastakin olen sekoittanut valmiiksi kolme eri vahvuista valmista sävyä.

purkitMolemmilla väreillä omat vesikipot. Sinistä vaan ei ole vielä käytetty.

Koska tämä muste ei ole yhtä vedenpitävää kun vesiväri, maalaan punaiset ensin, sitten siniset sävyt, etteivät värit liiaksi sekoitu toisiinsa. Jos tekisin vesiväreillä, ei maalausjärjestyksellä olisi niin väliä. Vesiväri on kuivuttuaan vedenpitävä. Se ei enää leviä seuraavaan kerrokseen jos se vaan saa kuivua välissä.

ratitiMaalatessa käytän kullekin värille omia rättejä, ettei sivellin sotkeennu rätistä. Eikä rättejä tarvitse vaihtaa kovin usein. Rättejä on monta, koska aina osa on märkänä. Kuvassa näkyy myös uudet sukkani/tohvelini. Niissä on sisällä villapohjalliset. Ja tietysti villasukat. Vanhat kuluivat puhki.

IMG_2890Jos väriä on siveltimessä tai terässä liikaa, sen voi myös pyyhkäistä paperille.

IMG_2891Suttupaperista voi tulla kauniskin.

Inktober/Mokakuu XXIX, XXX ja XXXI

Olin viime viikonlopun reissussa ja koko ajan mulla oli luonnoskirja ja säiliösiveltimet mukana. No, sain sitten viikonlopun aikana kumminkin aikaiseksi vain tämän.

inktober33Maanantaina olin työntouhuissa niin, etten ehtinyt laittaa kuvia tänne ATK:lle. Työpöydällä Memento morin tulevia sivuja.

inktober34Ja nyt, vasta piirrettyäni kuvan, tajusin, että tämähän on viimeinen! Tässäkö oli kuukausi? Menipä nopeasti. Olipa mukavaa. Olisiko pitänyt valita joku juhlallisempi aihe? No meni jo, ei voi enää vaihtaa.

inktober35”Sisäkkäisiä laatikoita ja roskis”

Ensi vuonna uudestaan!

inktober36