Työvälineistä ja pigmenteistä

Tämä liittyy tuohon edelliseen päivittelyyni. Yleensä en kerro minkä merkkisiä värejä tai kyniä käytän, sillä en koe tarvetta mainostaa. Lisäksi erilaiset työvälineen toimivat yhdellä, eivätkä toisella lainkaan, riippuen työskentelytavoista ja käsialasta. Kolmas haluaa, että vesiväri pysyy kauan märkänä, neljäs toivoo sen kuivuvan nopeasti, viides tahtoisi värikynän leviävän hönkäyksestä ja kuudes toivoisi sen pitävän pyyhekumia ja vesiväriä. Pyrin siis visusti välttämään suosituksia työvälineiden suhteen. Tässä alla kuitenkin testisivulla käyttämäni työvälineet ja lopussa vielä testisivu toistamiseen. Näette ainakin mikä kynä leviää vesivärin kanssa ja vältytte tekemästä sitä testiä itse. Kaikkea muuta suosittelen kyllä testailemaan. Se on myös mukavaa puuhaa.IMG_2348IMG_2344IMG_2355Kuvan ylälaidassa on mallilappuni, johon olen maalannut kaikki palettini vesivärit. Olen myös kirjoittanut, onko kyse taiteilijalaatuisesta (TL) vai peruslaatuisesta. Tai jos merkki on joku muu kuin yleensä käyttämäni. Pyrin ostamaan värit taiteilijalaatuisena, jos vain suinkin on varaa. Niissä on usein paremmat pigmentit, aidot pigmentit tai enemmän pigmenttiä, eli vesivärikakku kuluu hitaammin loppuun. Maavärit, eli yleensä ruskeat, ovat halvempia pigmenttejä. Ne maksavat silti taiteilijalaatuisina 8,90€/kakku. Kobolttivärit ja jotkut punaiset ovat vielä kalliimpia: 12,20€/kakku.

IMG_4338
Olen myös kirjannut ylös mitä pigmenttiä väri sisältää. Jos ja kun jonkun sävyn tuotanto loppuu, saatan löytää saman värin toisen yrityksen värikartasta.
Hienot turkoosit ovat kobolttia. Olisi kiinnostava tietää mistä väreihin käytetty koboltti tulee. Koboltin louhinta on hyvin arveluttavaa puuhaa. 40% siitä tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, jossa monet kaivokset ovat epävirallisia ja niissä työskentelee myös lapsia. Jotta minulla olisi säihkyvä turkoosi on jollakulla kenties vähemmän säihkyvä lapsuus. Kauhea ajatus.
Taannoin kadmiumin, jota käytettiin voimakkaissa keltaisissa, oransseissa ja punaisissa, louhinta kiellettiin Euroopassa sen myrkyllisyyden takia. Kadmiumin louhinta on aiheuttanut suunnattomia ympäristötuhoja. Paletissani on yhä neljä kadmiumväriä, kaksi keltaista ja kaksi punaista. Jotkut valmistajat myös yhä myyvät kadmiumvärejä.
Tässä vielä kuva paletistani. Värejä on melko vaikea erottaa toisistaan kakuista. Pulmaan auttaa siis mallilappu.

IMG_4337Ja vielä testisivu, jossa näitä välineitä käytettiin:

aloitus6

Uutta aloittamassa

Kun aloittelen uutta sarjakuvaa, edessäni on suuria päätöksiä. Millä välineillä teen työn. Minulla on paha tapa rynnätä ostamaan aina uusia taidetarvikkeita, mutta lähdinkin kaivelemaan laatikoita. Mitä minulla jo on? Voisiko niitä käyttää?

En kuitenkaan muistanut esimerkiksi sivellinkynien ominaisuuksia. Ovatko ne vedenpitäviä? Ei auta kuin tehdä testi.

aloitus1aloitus6Testasin myös sormella hinkkaamalla kuinka paljon mikäkin puuväri leviää. Jos tussauksen piirtää vesivärin päälle (ruutu 2), muste ei tartu niin hyvin, vaan rapisee ohuista viivoista irti.

Haluan sarjakuvaan vain muutaman värin. Tässä testasin kahden eri musteen laimennuksia ja etsiskelin myös samanväristä värikynää.aloitus3aloitus4Toisen merkin poltettu umbra on toisen seepia.

aloitus5Sekoitin valmiiksi kolme eri sävyä purkkeihin. On helpompi maalata kun väriä ei tarvitse kaikenaikaa sekoitella oikean sävyiseksi.
Julkaisen valmiita sivuja sitten täällä blogissa kunhan alkavat valmistua.

Sitten uutisia! Nyt on uusi pienlehteniEtätapaaminen analogisen taiteilija kanssailmestynyt. Se on myynnissä verkkokaupassani ja ensi viikolla Tampereen kirjafestarien sarjakuvatapahtumassa torstaina 26.11. ja Telakka kuplii -tapahtumassa lauantaina 28.11.

 

Analoginen taiteilija käyttää taitto-ohjelmaa

Mitäs minä olen puuhaillut? Olen osallistunut pienelle taitto-ohjelmakurssille, joka järjestettiin etänä. Tietysti etänä. Sen seurauksena olen tehnyt ihka ensimmäisen julkaisuni taitto-ohjelmalla. Aiemmat lehteni olen tehnyt siis leikkaamalla ja liimaamalla valokopioita, tai fotarissa, jonka käyttöön mulla ei kuitenkaan ole varsinaisesti kovinkaan paljon osaamista. Tänään sain lehteni vedoksen painosta. Juhlistin sitä punaviinilasillisella. Tiedättekö mikä on hauska huomata? Tämä lehti ilahduttaa minua yhtä paljon kuin ensimmäisen Irtoparta-lehden ilmestyminen 19 vuotta sitten. Sama ilo ja innostus on yhä tallella.

lehti1 lehti2 lehti3Lehdessä on noita viimekeväisiä koronasarjiksia ja kolmasosa ihan uutta materiaalia. Kansi on tietysti kommentti Memento moriin. Tässä julkaisussa kuitenkin käsitellään pikkasen pienempiä tapahtumia: ommellaan tilkkutäkkiä sosiaalisessa eristyksessä, pidetään tumppuja kädessä ja annetaan tukan kasvaa. Ja toisaalta käsittelen samalla isoa teemaa: maailmanlaajuista pandemiaa.

lehti4Painatan numeroidun 150 kpl painoksen. Kaipa sitä tulee myyntiin jonnekin…no, ainakin mun verkkokauppaan.