Osa XXIII Kanjonin silta

Sairaslomani on vihdoin loppu ja olen pääsyt taas piirustuspöydän ääreen. Tässä sarjakuva, joka on jatkoa ennen sairaslomaa alkaneelle tarinalle lapsuuteni Hervannasta. Sarjakuvan taustatyöstä kerron päivityksen lopussa.

Seuraava osa ilmestyy taas kahden viikon kuluttua 24.3. 2023.

keiden_kaupunki_hervanta11 keiden_kaupunki_hervanta12 keiden_kaupunki_hervanta13 keiden_kaupunki_hervanta14keiden_kaupunki_hervanta15keiden_kaupunki_hervanta16

Ruutujen takaa

Sarjakuva perustuu suurelta osin muistoihini. Minulla oli vakaa muistikuva, että Kanjonin sillalla ei olisi ollut kevyen liikenteen väylää lainkaan. Löysin kuitenkin Tampereen kaupungin karttapalvelusta ilmakuvan vuodelta 1987, eli hieman sarjakuvan tapahtuma-ajankohtaa myöhemmin. Siinä jonkinlainen kevyen liikenteen väylä sillalla kulkee.

Lähde: https://kartat.tampere.fi/oskari/

Lähde: https://kartat.tampere.fi/oskari/

Finna.fi-hakupalvelun avulla löysin Työväenmuseo Werstaan kuva-arkiston kuvan sillalta ja kuvassa kevyen liikenteen väylä on rajattu moottoriliikenteestä betoniporsailla ja niiden väliin viritellyllä kettinkiaidalla.Tarkkaan katsoessa tämän rakennelman voi ehkä nähdä ilmakuvassakin. Kuvan kuvausajaksi on merkitty 80-luku, Tampereen kaupungin linja-auton perusteella arvioisin vuosikymmenen loppupuolelta. Kevyen liikenteen väylän ja autotien välissä ei näytä kulkevan katualueen käyttötarkoitusta rajaavaa katukiveystä eli rotvallia. Selvästikin liikkuminen jalkaisin tai pyörällä on sillalla koettu vaaralliseksi, koska autot on jossain vaiheessa rajattu betoniporsain ja kettingein omalle puolelleen. Ja onhan pyöräilylle ja jalankululle varattu tila voinut olla aluksi paljon kapeampikin. Hervannan Valtaväylällä, joka sillan ylittää, ajonopeudet olivat ja ovat yhä korkeita.

Veikko Seppänen/ Työväenmuseo Werstas.

Veikko Seppänen/ Työväenmuseo Werstas.

Lapsena Kanjonin silta tuntui paljon pidemmältä, kuin nykyään. Ihan loputtoman pitkältä ja sitä kokemusta olen tässä myös halunnut kuvata. Siskollani ei oikeasti ollut tuollaista vaaleanpunaista takkia, mutta tiedän, että sellaisen hän olisi varmasti halunnut. Meillä lapset puettiin pääsääntöisesti pelastusarmeijan kirpputorilta ostettuihin vaatteisiin, mikä ei tuohon aikaan ollut ollenkaan hienoa, ekologista tai edes kierrättämistä, vaan ainoastaan merkki köyhyydestä.(Myöhemmin minulle selvisi että emme olleet köyhiä, lapsille ei vaan osteltu vaatteita tuhlailevasti) Kirpputorivaatteissa ilakoivat vielä 1970-luvun kuosit ja värit. Vaaleanpunainen ei todellakaan kuulunut niihin.

Viimeisessä ruudussa näkyvä Turtolan automarketti ei oikeasti sijaitse ihan noin lähellä Kanjoninsiltaa.

Nykyään kanjonin ylittää kaksi vierekkäistä siltaa ja rotvallilla moottoriliikenteestä erotettu kevyenliikenteenväylä kulkee molemmilla silloilla. Tampereen ratikalla on kanjonin yli vielä oma siltansa ja silläkin sillalla on oma kevyen liikenteen väylänsä.

Osa XXII Hervannan kevyen liikenteen väylillä

Tämä on oikeastaan prologi erääseen lapsuudenmuistooni, jota joudutte nyt vielä odottamaan. En tiedä milloin pystyn taas julkaisemaan, sillä joudun yllättäen leikkaukseen, joka liittyy toissavuotiseen pyöräilyonnettomuuteeni. Murtunut solisluuni ei ole luutunut ja se pistetään nyt ruuveilla kasaan. Siitä seuraa usean viikon sairausloma. Jatkan kun saan taas liikuttaa oikeaa kättäni.keiden_kaupunki_hervanta8

keiden_kaupunki_hervanta9keiden_kaupunki_hervanta10

Osa IX Polje, Tiitu!

Nyt sarjakuvan tyyli vähän muuttuu, sillä sisältökin vaihtuu historiasta autofiktioon. Tiina Männistö-Funkin artikkeliin perustuva historia saa toki jatkoa tulevaisuudessa.keiden_kaupunki_tiitu_polkee1 keiden_kaupunki_tiitu_polkee2 keiden_kaupunki_tiitu_polkee3Oppiiko Tiitu koskaan pyöräilemään? Joudun pitämään teitä jännityksessä yli kuukauden, sillä mun täytyy tehdä vähän muita töitä tässä kesken kaiken ja piirtää tietysti ne tulevat sivutkin. Pahoittelut mutta sellaista elämä vaan on. Seuraava osa ilmestyy 25.2.2022.