Sarjakuvataiteen valtionpalkinto

Takalo_00108066Nyt on tosiaan käynyt niin, että mulle on myönnetty sarjakuvataiteen valtionpalkinto. Yllättäen ja pyytämättä.

Palkinnon myöntäjä, Taiteen edistämiskeskus, perustelee valintaansa näin:

”Tiitu Takalo käsittelee tuotannossaan vaikuttavalla tavalla yksilön ja yhteiskunnan suhteita. Takalon vuonna 2020 ilmestynyt Memento Mori (WSOY) on tästä voimakas esimerkki. Teos pureutuu ihmiselon ydinkysymyksiin, ja siinä käsitellään aivoverenvuodon seurauksia ja siitä selviämistä. Tarina ei jää vain yksilötasolle, vaan kuvaa myös sairastamisen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

Teoksessaan Minä, Mikko ja Annikki (Suuri Kurpitsa, 2014) Takalo kuvaa yhteiskunnan muutosta kotikaupunkinsa Tampereen Annikin puutalokorttelin ympärillä. Takalo tekee myös merkittävää työtä tutkimuksellisten näkökulmien esittämisessä sarjakuvan keinoin. Takalon teoksissa välineenhallinta yhdistyy kerronnalliseen herkkyyteen ja voimaan.”

Ilahduin ja hämmennyin palkinnosta. On pakko myöntää, palkintosumma lisää taloudellista turvallisuuden tunnettani. Hämmennyin, koska en uskonut saavani koskaan Suomen valtiolta tällaista tunnustusta. Kysymys ei ole siitä, että ammatillinen itsetuntoni olisi heikko, sillä näin ei ole, vaan kysymys on käsityksestäni tästä valtiosta. Pitääkö minun nyt muuttaa käsitystäni siitä?

Kuva: Samy Kramer

Moi, Mikko et Annikki

mmaKaikki artikkelitMinä ja Mikko olemme alkaneet puhua englantia ja ranskaa. Suomeksi Minä, Mikko ja Annikki ilmestyi 2014 ja englanniksi elokuussa 2019 ja ranskaksi Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla muutama viikko sitten.

En ollut juurikaan mukana kummankaan käännöksen taitossa ja yllätyksekseni ne poikkeavat toisistaan aika tavalla. Toki tiesin, että kansi on eri.

Ensinnäkin amerikkalainen Me, Mikko, and Annikki on painettu vitivalkoiselle, ohuemmalle ja kiiltävälle paperille, toisin kuin alkuperäinen ja ranskalainen versio. Ranskalaisessa selkämyksen tekstit ovat toisin päin.

mma2Käännöksissä on käytetty fontteja. Suomenkielinenhän on kokonaan käsin tekstattu. Englanniksi käytettiin kirjan omaelämänkerrallisissa osuuksissa fonttia, joka on tehty tekstauksestani kun Kehä ja Tuuli ja myrsky ilmestyivät ruotsiksi. Ranskassa pistivät jonkun ihan toisen ihmisen käsialalla, koska Takalo-fontissa ei ollut riittävästi aksenttimerkkejä.

mma5mma6IMG_1919Kirjan historiaosuuksissa oma tekstaukseni on ehkä hieman fraktuuramainen. Näin ei ole käännöksessä, mutta ranskalaiset onnistuivat mielestäni paremmin.

IMG_1915

mma4 mma3Takakansissakin oli eroa.

IMG_1922Ja miten kirja alkaakaan! Amerikkalaisilla oli kyllä käytössään tuo käsintekemäni otsikko. Pitivät tuota sitten parempana. Tatiannan sanoin: ”Choices.”mma8mma9mma7Suomalainen, amerikkalainen ja ranskalainen kilpailivat Tiitun sarjakuvan julkaisemisesta. No, amerikkalainen sai pronssia, ranskalainen tuli toiseksi ja Suomi voitti.
Suomenkielistä ja englanninkielistä teosta voi ostaa mun verkkokaupasta. Ranskalaista versiota ehkä jostain Internetin syövereistä.

Muistakaa äänestää kalenteriäänestyksessä!

Bloginappi vers1

 

Memento morin jälkeen

Eipä hommat ole loppuneet vaikka sain blogisarjiksen valmiiksi. Tässä esimerkiksi lista kuvista, jotka aion korjata paperiversioon. Sivunumerot eivät täsmää verkkosarjikseen. Kustannustoimittajalta sain myös listan mm. kirjoitusvirheistä.

mementomori_ohi2Ja tietysti sivut pitää skannata ja käsitellä uudelleen paperikirjaa varten. Sivut olivat myös ihan sekaisin. Tässä olen saanut niitä vähän järkkäiltyä. Vasemmanpuoleisissa pinossa on tapahtumat ennen leikkausta, keskimmäisessä leikkauksesta kotiutumiseen ja oikealla kotiutumisesta tarinan loppuun. Kuten näkyy, sivujen piirustuskoko on melko suuri.mementomori_ohi5Se homma jäi kuitenkin kesken sillä keksin, että työhuone pitää siivota. Tässä siis kuva siivouksen keskeltä.

mementomori_ohi3 Ja mitä löysinkään! Nuudelipussikokoelmani. Tai ainakin osan siitä. Loput ovat vintissä. Nehän mainitaan jo Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvassakin. Ja taas huomaan sanovani itselleni: ”Näistä on hetkenä minä hyvänsä tulossa joku ällistyttävä taideteos.”mementomori_ohi7Löysin myös Memento morin käsikirjoitusvaiheessa laaditun suunnitelman tapahtumien kulusta ja eri kohtauksista. Neuropsykologin nimi peitetty.

mementomori_ohi1Olen jo Minä, Mikko ja Annikki -teosta tehdessä käyttänyt samaa taktikkaa. Siitä löytyi tämä vanha kuva.

annikkiSamoja vahaliituja löysin kolmessa erilaisessa tuotepakkauksessa. Keskimmäinen omalta kouluajaltani.

mementomori_ohi6mementomori_ohi4Toki liituja oli laajempikin värivalikoima kuin tuossa koulupakkauksessa. Mutten edes muista milloin olisin viimeksi piirtänyt liiduilla!

Nyt taas olen tarttunut Memento moriin ja noihin listaamiini muutoksiin, jotta siitä saataisiin mahdollisimman hyvä albumi kevääksi.

Ruudun takaa: Sisaret 1918, osa 1

Se on sitten sisällissodan muistovuosi. Tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta.

sota1Sata vuotta sitten, ihan näihin aikoihin, pyyhkäisi sota kotini yli. Punainen Tammela antautui 3.huhtikuuta.

sota2Nuo kuvat ovat teoksesta Minä, Mikko ja Annikki. Mutta onpahan tuota sotaa tullut käsiteltyä uudemmassakin teoksessa. Nimittäin Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa, joka ilmestyy ensi lauantaina Tampere Kuplii -festivaaleilla.

Kustantajan, eli Arktisen banaanin, sivuilta löytyy siitä lisätietoa.”Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa kymmenen ansioitunutta sarjakuvapiirtäjänaista tulkitsee kymmenen naisen tai lapsen kokemuksia vuoden 1918 tapahtumista. Valitut tositarinat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta.”

Minä halusin tehdä Tampereelle sijoittuvan kertomuksen ja Reetta Laitinen, kirjan toimittaja, valitsi minulle punakaartilaisnaisen. Ida Brusi, omaa sukua Riuttu, osallistui Tampereen puolustamiseen sodan loppuhetkillä. Hänen kertomuksensa on melko tunnettu ja laajalti käytetty muissakin taideteoksissa ja tutkimusaineistona.

Tässä esimerkkisivussa punaisten vallassa ollut kaupungintalo, eli nykyinen raatihuone, alkaa antautua.

Luonnos. Yleensä en tee luonnoksia tällä tavalla eri paperille.

sota3Tussaus siveltimellä ja tekstaus G-terällä.

sota4Harmaasävyt laimennetulla musteella ja punainen guassilla.

sota5Nuo värikynillä tehdyt korjaukset, esimerkiksi ovessa ruudussa 4, eivät haittaa sillä sarjakuva painetaan kaksivärisenä, eli harmaasävynä ja punaisena, joka on Pantone 485C. Tätä varten kuvaan pitää siis tehdä värierottelu.

Harmaat sävyt (pikkasen tumma versio näköjään) ilman punaisia pintoja:

sota6ja punainen väri:

sota7Nämä kaksi kylläkin samassa tiedostossa, eri kanavilla, että menevät kohdalleen painossa.

Vaikka minun sarjakuvani on vain seitsemän sivua pitkä, taustatyön määrä oli aivan tukahduttava. Miltä Tampere näytti? Mitä rakennuksia, katuja ja siltoja oli jo olemassa ja mitä ei vielä ollut? Missä ja millainen oli raittiusseuran talo Taisto ja miltä vuonna 1918 näytti työväentalo? Millaiset maisemat olivat Ratinassa? Oliko kylmä nukkua huhtikuun yönä raatihuoneen parvekkeella? Millaiset vaateet? Millaiset aseet? Millaiset olivat naiskaartilaisten lyhyet hiukset? Niistä ei löytynyt yhtään kuvaa. Kysyin asiaa myös historiantutkija Tuomas Hopulta ja hän totesi myös, ettei kuvia ole. Päädyin sitten 20-luvun tyyliseen polkkatukkaan.

img188Tämä sivu on piirretty harmaalle sävypaperille, sillä siinä ollaan eri hetkessä kuin ensimmäisessä esimerkkisivussa, joka on itse asiassa takauma.

Kun piirsin tätä sarjakuvaa tulin piirtäneeksi myös tekoprosessista tai siitä irrottautumisesta sarjakuvan tänne lokiin.

Kerron täällä lähipäivinä myös Sisaret 1918 -teoksen kannen synnystä.

Hyvä tasa-arvon päivää kaikille!

Ruutujen takaa, Minä, Mikko ja Annikki osa 1

blogikuva3

Teokseni Minä, Mikko ja Annikki on Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana. Käytän sitä tekosyynä ja aloitan massiivisen lokikirjan ruutujen takaa. Aloittakaamme alusta…

Tammerkoski ja kosken kaupunki -kirjassa (Tampereen museot 2011) mainitaan, että noin 7500 vuotta sitten eräänä keväänä tulva nosti Näsijärven pintaa ja kannas järvien välissä antoi periksi alimmalta kohdaltaan. Kirja heittää ilmaan ajatuksen, että ehkä joku silloinen tamperelainen on nähnyt Tammerkosken synnyn. Ainakin heiltä on jäänyt kivikirveitä ja keihäänkärkiä näille seuduille. Työvälineet: sävypaperi, muste, guassi, puuvärit. Kosken valkoiset roiskeet tehty hammasharjalla.

Tammerkoski ja kosken kaupunki -kirjassa (Tampereen museot 2011) mainitaan, että noin 7500 vuotta sitten eräänä keväänä tulva nosti Näsijärven pintaa ja kannas järvien välissä antoi periksi alimmalta kohdaltaan. Kirja heittää ilmaan ajatuksen, että ehkä joku silloinen tamperelainen on nähnyt Tammerkosken synnyn.
Työvälineet: sävypaperi, muste, guassi, puuvärit. Kosken valkoiset roiskeet tehty hammasharjalla ja guassilla.

Vaihdan aikamuotoa kun siirrytään esihistoriallisesta ajasta historialliseen. Koskien kylä sijaitsi kosken länsilaidalla lähellä nykyistä keskustoria. Lähikylien talojen nimet näkyvät yhä kaupunginosien ja katujen nimissä: Erkkilä, Skyttälä (Kyttälä) Hatanpää, Pyynikkilä. Lähiseudun kyliä olivat mm. Messukylä, Takahuhti ja Hyhky, jotka yhä ovat olemassa. Maantie johtaa Hämeestä Satakuntaan ja Pohjanmaalle. Kosken kylän talot ylläpitivät siltaa. Ilmeisesti huonosti, sillä vuonna1556 määrättiin sakot sillan puutteista. Myös Jons sai sakot rikoksestaan. 40 markkaa, joka yleensä määrättiin vain pahimmista rikoksista. (Tammerkoski ja kosken kaupunki, Tampereen museot 2011) Kuvaan piirsin Pyynikkilän isännän juoksemaan koskelta länteen, eli Pyynikin suuntaan.

Vaihdan aikamuotoa kun siirrytään esihistoriallisesta ajasta historialliseen. Koskien kylä sijaitsi kosken länsilaidalla lähellä nykyistä keskustoria. Lähikylien talojen nimet näkyvät yhä kaupunginosien ja katujen nimissä: Erkkilä, Skyttälä (Kyttälä) Hatanpää, Pyynikkilä. Lähiseudun kyliä olivat mm. Messukylä, Takahuhti ja Hyhky, jotka yhä ovat olemassa Tampereen kaupnginosina. Maantie johtaa Hämeestä Satakuntaan ja Pohjanmaalle. Koskien kylän talot ylläpitivät siltaa. Ilmeisesti huonosti, sillä vuonna 1556 määrättiin sakot sillan puutteista. Myös Jons sai sakot rikoksestaan. 40 markkaa, joka yleensä määrättiin vain pahimmista rikoksista. (Tammerkoski ja kosken kaupunki, Tampereen museot 2011) Kuvaan piirsin Pyynikkilän isännän juoksemaan koskelta länteen, eli Pyynikin suuntaan.

Keikalla Annikin sisäpihalla, viimeisillä Tähtimusiikkifestareilla Jahnukaiset, jossa klarinettia soittaa sarjakuvataiteilija Jukka Tilsa. Tässä ja tätä seuraavilla sivuilla kuvaan musiikkia levinneillä vesivärläikillä. Sarjakuvan harvoja puutteita on se, että musiikin kuvaaminen on melko haasteellista. Työvälineet: Muste & terä, vesiväri ja guassi.

Keikalla Annikin sisäpihalla, viimeisillä Tähtimusiikkifestareilla Jahnukaiset, jossa klarinettia soittaa sarjakuvataiteilija Jukka Tilsa. Tässä ja tätä seuraavilla sivuilla kuvaan musiikkia levinneillä vesivärläikillä. Sarjakuvan harvoja puutteita on se, että musiikin kuvaaminen on melko haasteellista. Työvälineet: Muste & terä, vesiväri ja guassi. Kirjahan on jaoteltu niin, että omaelämänkerrallinen osuus on toteutettu valkoiselle paperille vesivärein ja se, mitä itse en ole ollut kokemassa, sävypaperille niukoin värisävyin. Myös takstauksen tyyli vaihtuu.

Vappuyönä huojutaan Pispalasta Punakylään Pyynikinharjua pitkin. Maailmankauppa Tasajako on perustettu Tampereella vuonna 1993 ja sitä pyörittää Kehitysmaayhdistys Tasajako ry. ”Kansalaissodan tuloksena syntyneen asuntopulan helpottamiseksi päätti kaupunki 1919 rakentaa Satakunnankadun ja Porin radan välille hätäasuntoja. Tuloksena oli Punakylä, joka sai nimensä siitä että taloihin asutettiin lähinnä punavankien leskiä lapsineen. ”(Koskesta voimaa – historia.tampere.fi)

Vappuyönä huojutaan Pispalasta Punakylään Pyynikinharjua pitkin. Maailmankauppa Tasajako on perustettu Tampereella vuonna 1993 ja sitä pyörittää Kehitysmaayhdistys Tasajako ry.
”Kansalaissodan tuloksena syntyneen asuntopulan helpottamiseksi päätti kaupunki 1919 rakentaa Satakunnankadun ja Porin radan välille hätäasuntoja. Tuloksena oli Punakylä, joka sai nimensä siitä että taloihin asutettiin lähinnä punavankien leskiä lapsineen. ”(Koskesta voimaa – historia.tampere.fi) Näihin hätäasuntoihin muutettiin vuonna 2007 myös Anniklta kun sen asukkaat jäivät vaille kotia.

Tapahtumapaikkana Pispalan Vastavirtaklubi ja sen terassi, Pispalan valtatie 39. Monilla on rahaa ostaa kaljaa muttei sarjiksia. Minulla oli sarjiksia muttei kaljaa. Yhdellä pojalla oli pitkät hiukset, Pikku kakkosen paita ja juomana teetä. Voisiko enempää erottua massasta punkkiklubilla? Mainitut sarjikset: Nurin=iso tuoppi, Irtoparta 8=pieni tuoppi ja Tyhmä tyttö kympin. Nurinia lukuun ottamatta loppuunmyytyjä.

Tapahtumapaikkana vuonna 2005 avattu, osuuskunnan ja yhdistyksen pyörittämä Vastavirta-klubi ja sen terassi, Pispalan valtatie 39. Monilla on rahaa ostaa kaljaa muttei sarjiksia. Minulla oli sarjiksia muttei kaljaa. Yhdellä pojalla oli pitkät hiukset, Pikku kakkosen paita ja juomana teetä. Voisiko enempää erottua massasta punkkiklubilla? Mainitut sarjikset: Nurin=iso tuoppi, Irtoparta 8=pieni tuoppi ja Tyhmä tyttö kympin. Nurinia lukuun ottamatta loppuunmyytyjä.

Olin keksinyt, että kun kirjoittaa omistuskirjoituksen jollekin mielenkiintoiselle tyypille, saa samalla ongittua tietoonsa tämän nimen ja on jo askeleen lähempänä toivottua lopputulosta. Mikon kanssa tämä ei onnistunut. Pravdassa soittivat ainakin jollain keikoilla ja (tässä kuvassa) mm. Kusti Vuorinen, Punch, Sami Sippola. Muita bändin soittajia muistaakseni Ville Rauhala, Simo Laihonen ja Juppo Paavola. Eri keikolla kokoonano vaihtuu, mutta Punch on aina orkesterin keulahahmo.

Olin keksinyt, että kun kirjoittaa omistuskirjoituksen jollekin mielenkiintoiselle tyypille, saa samalla ongittua tietoonsa tämän nimen ja on jo askeleen lähempänä toivottua lopputulosta. Mikon kanssa tämä ei onnistunut. Pravdassa soittivat ainakin jollain keikoilla ja (tässä kuvassa) mm. Kusti Vuorinen, Punch, Sami Sippola. Muita bändin soittajia muistaakseni Ville Rauhala, Simo Laihonen ja Juppo Paavola. Eri keikolla kokoonano vaihtuu, mutta Punch on aina orkesterin keulahahmo. Taas musiikki ilmeneen vesiväriläntteinä kuvassa.

Tapahtumapaikkana Telakka. Se on vuonna 1909 punatiiliseen makasiiniin rakennettu Maantuotteen mylly. Vuonna 1996 tila muutettiin kulttuuritalo Telakaksi, jossa toimii mm. ravintola, klubi ja teatteri.  Se sijaitsee Tullikamarin pakkahuoneen (valmistunut vuonna 1901), Attilan kenkätehtaan (1915) ja SOK:n  funkkis-tyylisen varastorakennuksen (1930) läheisyydessä. Jälkimmäinen on kylläkin ikävästi kadonnut osaksi Tullintorin kauppakeskusta. Vuonna 2007 DJ Kallio soitti levyjä alkuillasta Telakalla.

Tapahtumapaikkana Telakka. Rakennus on vuonna 1909 rakennettu Maantuotteen mylly. Vuonna 1996 tila muutettiin kulttuuritalo Telakaksi, jossa toimii mm. ravintola, klubi ja teatteri. Se sijaitsee Tullikamarin pakkahuoneen (valmistunut vuonna 1901), Attilan kenkätehtaan (1915) ja SOK:n funkkis-tyylisen varastorakennuksen (1930) läheisyydessä. Jälkimmäinen on kylläkin ikävästi kadonnut osaksi Tullintorin kauppakeskusta. Vuonna 2007 DJ Kallio soitti levyjä alkuillasta Telakalla.

Helsingin sarjakuvafestivaalit 2007. Kulttuuriareena Gloria toimii vuonna 1929 perustetussa elokuvateatterissa. Ovella norkoilee ainakin Ville Pynnönen, Mari Ahokoivu seurassaan Karri Lehtonen. Viimeisessä ruudussa näkyvä, myyntipöytään kiinnitetty lippu on esillä 17.5.2015 asti Tampereella Finlaysonilla, Työväenmuseo Werstaan Feminismi-näyttelyssä ja lippu kuuluu nykyään museon kokoelmiin.

Helsingin sarjakuvafestivaalit 2007. Kulttuuriareena Gloria toimii vuonna 1929 perustetussa elokuvateatterissa. Ovella norkoilee ainakin Ville Pynnönen, Mari Ahokoivu seurassaan Karri Lehtonen. Viimeisessä ruudussa näkyvä, myyntipöytään kiinnitetty lippu on esillä 17.5.2015 asti Tampereella Finlaysonilla, Työväenmuseo Werstaan Feminismi-näyttelyssä ja lippu kuuluu nykyään museon kokoelmiin.

Tapahtumapaikka Pyynikki. Maailman korkein soraharju, 162 metriä merenpinnasta ja 85 metriä Pyhäjärven pinnasta. Vuoden 1918 sodan tapahtumapaikkoja. Viimeisessä ruudussa näkyy vuonna 1929 rakennettu Pyynikin näkötorni. Edellinen tuhoutui sodassa 1918. Uuden tornin rakentamista rahoitti Rudolf Winterin säätiö. Säätiö on rahoittanut myös lukuisia julkisia taideteoksia Tampereella, koska Winter määräsi testamentissaan varoja käytettäväksi kaupungin kaunistamiseen. Tunnetuksi Winter tuli Keskustorilla sijainneen W:m Sandberg Oy:n rautakaupan omistajana ja johtajana.  Ja tietysti Winterin väritehtaasta.

Tapahtumapaikka Pyynikki. Maailman korkein soraharju, 162 metriä merenpinnasta ja 85 metriä Pyhäjärven pinnasta. Vuoden 1918 sodan tapahtumapaikkoja. Viimeisessä ruudussa näkyy vuonna 1929 rakennettu Pyynikin näkötorni. Edellinen tuhoutui sodassa 1918. Uuden tornin rakentamista rahoitti Rudolf Winterin säätiö. Säätiö on rahoittanut myös lukuisia julkisia taideteoksia Tampereella, koska Winter määräsi testamentissaan varoja käytettäväksi kaupungin kaunistamiseen. Tunnetuksi Winter tuli Keskustorilla sijainneen W:m Sandberg Oy:n rautakaupan omistajana ja johtajana. Ja tietysti Winterin tapetti- ja väritehtaasta. (Rudolf Winter: tehdaskaupungin liikevoima ja hänen perintönsä, Suodenjoki, Sami, A.R. Winterin muistosäätiö 2012) Sula alue Pyhjäjärvelle muodostuu aikaisin keväällä Tammerkoskesta virtaavan veden vaikutuksesta.  Jään reunalle kertyy keväisin suuria lokkiparvia. Niiden mahtava ääni kuuluu kauas Pyynikinharjulle iltaisin kun kaupungin liikenne hiljenee.

Opiskelin Tampereen ammattikorkeakoulussa, taiteen ja viestinnän yksikössä kuvataidetta. Yksikkö sijaitsi  Finlaysonilla. Viime vuonna, vastalauseista ja asiantuntijoiden perusteluista huolimatta, ammattikorkeakoulutasoinen kuvataideopetus loppui. Uusia opiskelijoita ei oteta ja vanhatkin muuttivat Finlaysonilta. Yksi kertomus Tampereen historian tarinavyyhdistä on siis luettu loppuun. Sen pituinen se. Tulevaisuus näyttää kuinka suuri virhe on tehty. Rudolf Winter omisti myös osan Oy Suomen Trikootehdas Ab:sta, jonka perusti Pyynikille Alfred Kordelin vuonna 1903. Nykyäänhän Kordeliinin säätiö taas tunnetaan taiteilijoiden hinkumista apurahoistaan. Samassa trikootehtaassa oli työhuoneeni vuosina 2001-2012. Suurin osa tuotannostani on piirretty siellä, Pyynikinharjun juurella. Rudolf Winter omisti kuolemaansa asti myös erään talon Tammelasta, jossa tämä kirja on enimmäkseen piirretty. Järvien korkeusero on 18 metriä. Hervannan historian joudutte lukemaan Wikipediasta.

Opiskelin Tampereen ammattikorkeakoulussa, taiteen ja viestinnän yksikössä kuvataidetta. Yksikkö sijaitsi Finlaysonin vanhalla tehdasalueella. Viime vuonna, vastalauseista huolimatta, ammattikorkeakoulutasoinen kuvataideopetus loppui. Uusia opiskelijoita ei oteta ja vanhatkin muuttivat Finlaysonilta. Yksi kertomus Tampereen historian tarinavyyhdistä on siis luettu loppuun. Sen pituinen se. Tulevaisuus näyttää kuinka suuri virhe on tehty. Kuinka paljon köyhempi on kaupungin kulttuurielämä ilman taidekoulua? Kuinka moni taideteos olisi jäänyt syntymättä, jos taidekoulua ei olisi ollut? Minä, Mikko ja Annikki ainakin. Kuinka moni teos jää syntymättä tulevaisuudessa, kun taidekoulua ei enää ole?
Edellisen sivun yhteydessä mainittu Rudolf Winter omisti myös osan Oy Suomen Trikootehdas Ab:sta, joka ei muuten sijaitse lainkaan käteni osoittamassa suunnassa. Tehtaan perusti Pyynikille Alfred Kordelin vuonna 1903. Nykyäänhän Kordeliinin säätiö taas tunnetaan taiteilijoiden hinkumista apurahoista. Samassa trikootehtaassa oli työhuoneeni vuosina 2001-2012. Suurin osa tuotannostani on piirretty siellä, Pyynikinharjun juurella. Rudolf Winter omisti kuolemaansa asti myös erään talon Tammelasta, jossa tämä kirja on enimmäkseen piirretty.
Järvien korkeusero on 18 metriä. Hervannan historian joudutte lukemaan Wikipediasta.

Jatkuu…