Osa XXIX, Kaupunki

Nyt julkaistaan viimeinen osa tätä sarjakuvaa. Paperinen kirja, jossa on sarjakuvat eri järjestyksessä ja paikka paikoin hieman muutettuina sekä hieman verkossa julkaisematontakin materiaalia, ilmestyy 26.8.2023. Lisätietoa lähempänä, kesäloman jälkeen.

16kaupunki1 16kaupunki2 16kaupunki3 16kaupunki4 16kaupunki5 16kaupunki6 16kaupunki7 16kaupunki8 16kaupunki9 16kaupunki10_korjattu 16kaupunki11 16kaupunki12

Etätaiteilija laittaa kampauksen ja saa palkinnon

 puhe1puhe2Sain eilen Kynnys ry:n Vimma-palkinnon olohuoneessani. Kynnys ry on vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö.

Pidin myös puheen, joka meni tähän tapaan:

Olemme kollegani A-K Laineen kanssa tehneet nyt jo yli kymmenen vuotta seinäkalenteria. Sen nimi on Pussailua barrikadeilla. Ja nimi viitaa siihen, että kun monet aktivistit uupuvat tai kyynistyvät siinä aktivistin työssään, koska kaiken aikaa käsitetään niitä asioita, jotka on huonosti, taistellaan suuria ongelmia vastaan ja kehitys saattaa olla niin hidasta, että sitä ei aina edes huomaa. Niin me halusimme tuoda ihmisille vähän iloa ja toivoa… ja pussailua sinne itse kunkin barrikadeille. Minkä muodon se barrikadi sitten kullakin ottaa.

Ja syy, miksi mä nyt puhun tästä, on se, että me olemme merkinneet sinne kalenteriin kaikenlaisia erilaisia, vähän vaihtoehtoisempia, merkkipäiviä. Siellä siis ei ole esimerkiksi pääsisäistä tai joulua, koska me halusimme tuoda näkyväsi myös sitä, että kaikki eivät vietä joulua tai pääsisäistä. Itse asiassa suurin osa maailman ihmisistä ei ole kristittyjä.

Ne merkkipäivät, joita kalenteriin on merkitty, käsittelevät esimerkiksi tasa-arvoa, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, mielenterveyttä, ihmisoikeuksia, ympäristöä, eläinten oikeuksia tai feminismiä. Ja tälle päivälle, 3. joulukuuta, me olemme merkinneet kansainvälisen vammaisten päivän. Eli tämä päivä oli jo itse asiassa merkitty kalenteriini!

Tämän vuoden 2020 kalenteri on tietysti tehty jo joskus elokuussa 2019. Ja kun me merkitsimme tuon vammaisten päivän kalenteriin silloin, en olisi mitenkään voinut kuvitella missä olen nyt. Että olen täällä vastaanottamassa Kynnys ry:n Vimma-palkintoa. Sillä minähän vielä piirsin silloin sitä sarjakuvaa, Memento moria, josta mut nyt palkitaan. Ja ajatus sen ilmestymistä tuntui todella kaukaiselta. Se ei ollut ilmestynyt missään muualla kuin mun blogissa. Sitten kun sarjakuva lopulta ilmestyi kirjana, se sai yllättävän paljon julkisuutta, siis ollakseen sarjakuva ja myös minä olen saanut paljon huomiota eri medioissa. Olen saanut kertoa mun sairastumiskertomustani uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Eikä se aina ole ollut kivaa.

Jotenkin tuntuu, että toimittajat tahtovat jonkun koskettavan selviytymistarinan, jonka olen sitten saanut heille kertoa. Olen alkanut miettimään, että miksi se selviytymistarina tuntuu kuitenkin olevan usein samanlainen. Selviytyjä on se, joka on kuntoutunut täysin ja palannut takaisin työelämään. Siis minun kaltaiseni ihmisen tarina. Miksei toimittajia kiinnosta aivoverenkiertohäiriösairastunut, joka ei pysy kävelemään tv-studioon omin jaloin vaan saapuu esimerkiksi pyörätuolilla. Miksei haastateltava voisi saapua paikalle valkoisen kepin kanssa, koska näkökentän puutos rajoittaa näkökykyä? Miksei haastatella ihmistä, joka on menettänyt puhekykynsä. Heillä jos kellä, olisi koskettavia selviytymistarinoita. Ihan arjessa selviytymistarinoita.

Toki ymmärrän kyllä, että mun työ on mulle väline saada oma ääneni kuuluviin ja oma tarinani kerrottua. Mutta olisi hienoa saada kaikkien ääni kuuluviin. Myös niiden, jotka eivät pysty puhumaan.

Puolet aivoverenvuotoon sairastuneista kuolee lähes välittömästi. Puolet. Pelkästään se on jo selviytymistarina, että olen elossa. Että me olemme elossa. Minä olen kyllä oikeasti ihan tosi tosi kiitollinen siitä, että olen saanut työkykyni takaisin, ja voin piirtää sarjakuvaa, joka on siis mun työ, se sarjakuvien piirtäminen, mutta vielä kiitollisempi olen siitä, että olen elossa. Ja olen todella kiitollinen tästä palkinnosta, mutta vielä kiitollisempi olen siitä, että minä olen täällä vastaanottamassa sitä. Ei siis niin, että MINÄ olen täällä vastaanottamassa sitä, vaan, että minä OLEN täällä vastanottamassa sitä. Olen elossa vastaanottamassa sitä.

Meillä kaikilla on omat selviytymistarinamme. Mä olen kiitollinen siitä, että minun tarinani on tullut piirretyksi ja luetuksi. Kiitos.

10 vuotta pussailua

pussailuabarrikadeillaPussailua barrikadeilla -kalenteri täytti 10 vuotta! Kalenteri on ehtinyt ilmestyä 8 kertaa. Jokainen Pussailua barrikadeilla -kalenteri on tehty yhteistyössä A-K Laineen kanssa niin, että minä olen tehnyt joka toisen ja A-K joka toisen kuukauden kuvituksen. Yhteensä kuvia on 96. Pussailua barrikadeilla kalenterien lisäksi on ilmestynyt kaksi kalenteria, joissa on vain minun tekemät kuvitukset.

Juhlavuoden kunniaksi kutsumme kaikki äänestämään suosikkikuviaan vanhoista kalenterikuvista. Äänestys on auki ainakin Tampere Kuplii -festivaalien loppuun eli 22.3.2020 asti. Eniten ääniä saaneet kuvat päätyvät vuoden 2021 kalenteriin.

Osallistu siis äänestykseen tästä linkistä! https://pollunit.com/en/polls/kalenteri2021

Ja kerro kaverillekin! Linkkiä saa siis todellakina jakaa!

Pussailua barrikadeilla vuonna 2018

IMG_2812Vuoden tauon jälkeen ilmestyi jälleen mun ja A-K Laineen Pussailua barrikadeilla – Kissing behind the barricades -seinäkalenteri tulevalle vuodelle. Tällä kertaa se painettiin risopainolla Englannissa Footprint osuuskunnassa. Käytössämme oli kaksi väriä. Valitsimme punaisen ja sinisien, sillä ne vaikuttivat voimakkaimmilta sävyiltä. Käytössä olisi ollut myös hieno pinkki, mutta se ei taas erotu ruskealta paperilta, jota halusimme kokeilla.

Mutta mitä pitää ottaa huomioon risopainotuotetta tehdessä? Kovin ohuet viivat eivät tule toistumaan, mutta mikä pahinta, värit saattavat heittää jopa kaksi milliä! Väripinta harvemmin tulee olemaan tasainen. Siihen jää painotavalle ominaista ”kökköyttä”. Nämä seikat tulisi ottaa huomioon kuvia suunnitellessa.

img141Piirsin siis kesäkuulle kuvaa, jossa toisiaan syleilevät kaksi 1600-luvun ihmistä. Olin niin uppoutunut pukuhistorian opuksiin, että en halunnut päästää irti. Näin käy aika usein jos johonkin imeytyy. Päätin vielä tehdä toisenkin kuvan menneisyyden vaateissa. Ritari. Mutta mikä onkaan ritarin lohikäärme? Auto vai ostoskärry?

IMG_2814IMG_2813IMG_2815Päädyin kulutuskriittisyyteen. Lokakuun kuvassa kun oli jo autoja.

IMG_2820Piirsin musteella ja kahdella eri terällä.

IMG_2821Kuvasta tuntui kuitenkin puuttuvan dramatiikkaa. Liekehtivä taivas voisi sitä luoda. Maalasin pilviä mustalla toiselle paperille.

IMG_2816Ja ”värierotteluna” toisen väriset pilvet toiselle, läpikuultavalle, paperille.

IMG_2817IMG_2818Fotarissa kaksi väriä oli eroteltu eri tasoille, joiden läpinäkyvyyttä säätelemällä pystyin kuvittelemaan miltä valmis kuva näyttäsi.

ritari6Painoon toimitettiin kukin väri omana tiedostonaan. Punaisen painotiedosto:

22_redJa sinisen tiedosto:

22_blueJa kuva valmiissa kalenterissa:

IMG_2819Ja jos jotakuta alkoi kiinnostaa, kalenteria saa minulta suoraan tai seuraavista tapahtumista, joissa olen myyntipöydän takana:  Tampere queer festival, Turun varjokirjamessut Kirjakahvilassa ja Helsingin varjokirjamessut Rauhan asemalla sekä Tampereella Laukontorin antikvariaatista ja Teos & Tulenkantajat -kirjakaupasta. Turussa kalenteria myy Kirjakahvila. Kalenterin voi ostaa myös Suuren kurpitsan verkkokaupasta.

Puupääpuhe

puupaahattu2Tiitu Takalon puhe Puupäähattu-palkinnon jakotilaisuudessa 17.1.2017 Kansalliskirjastossa

Olen aina halunnut vain piirrellä. Taidekoulussa minulle sanottiin, että pitää verkostoitua. Minulle on sanottu, etten ole ammatillisesti olemassa jos en ole Facebookissa. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Olemassa. Ja haluaisin vain piirrellä.

Lapsena pysyin hiljaa ja paikallani, jos sain kynän ja paperia. Koulussa piirtelin kaikki tunnit. Matematiikasta ja englannista en pitänyt, koska niillä tunneilla ei voinut piirtää. Muistan hyvin sen tunteen kun maantiedon tunnilla jäi joku piirustus kesken. Odotin innolla historian tuntia, että pääsisin jatkamaan piirrosta. Aina kun tuli joku moniste, tarkistin heti onko se kaksi- vai yksipuolinen. Tarvitsin nimittäin monisteiden tyhjiä kääntöpuolia piirustuspaperiksi.

Haluaisin kiittää vanhempiani, jotka eivät kuitenkaan ole täällä, vaan todennäköisesti Tampereella, Hervannassa, siitä, että he ovat tukeneet minua aina opiskeluissani, ammatissani ja urallani. En ole koskaan kotoa saanut sellaista viestiä, että pitäisi olla joku aikuisten ammatti.

Toinen asia, josta haluan kiittää vanhempiani on se, etteivät he koskaan kasvattaneet minua ja siskoani tytöiksi. Meille ei sukupuolemme perusteella asetettu vaatimuksia tai odotuksia käytöksestä, ulkonäöstä tai siisteydestä. Meille ei koskaan sanottu, että ”olepas nyt kiltti tyttö”. Meille ei sanottu, että tytöt eivät käyttäydy noin, eivät ole noin kuraisia tai eivät leiki intiaania.

Sitä suurempi olikin sitten törmäys jo mainitun koulujärjestelmän kanssa, jossa lapset ensisijaisesti jaetaan kahteen ryhmään, tyttöihin ja poikiin. Näille ryhmille on eri odotuksia, jopa eri tehtäviä.

Ekaluokkalainen Tiitu sitten passitettiinkin kasvatusneuvolaan testeihin. Ei se niin kauheaa ollut. Siellä oli paljon piirustustehtäviä ja sehän on aina mukavaa. Muistan, että minua pyydettiin piirtämään poika. Ehkä he halusivat tietää, ymmärränkö eron eri sukupuolten välillä. En ehkä ymmärtänyt. Tai ehkä jo silloin tiesin, että yksilöiden välillä on enemmän eroja kuin sukupuolien. Kysyinkin, että kuka poika minun pitäisi piirtää. Piirsin sitten Vilin, joka oli ystäväni. Minulta kysyttiin että: ”Miksi tuolla pojalla on niin pitkät hiukset?”. Ilmeiseti oli huono juttu, jos pojalla oli pitkä tukka. Ne teistä, jotka muistavat 80-luvun, muistatte ehkä kampauksen, jossa pojilla oli sivuilta ja päältä lyhyet hiukset, mutta takaa pitkät. Vilillä oli tällainen pitkä niskatukka, jonka olin piirtänyt kuvaan hienosti näkymään korvien takaa ja laskeutumaan hartioille. Mikä minä olin 6-vuotiaana vastaamaan miksi tuollainen kampaus oli muotia tai miksi Vilillä oli sellainen.

Nyt tämän palkinnon myötä olen pohtinut uraani ja tajunnut, että yhä käsittelen ihan samoja asioita, joihin törmäsin 6-vuotiaana. Siis sitä, mikä on hyväksyttävää naiseutta ja mieheyttä. Miten naisen ja miehen tulee käyttäytyä, miltä näyttää, miten elää. Ja mitä tapahtuu jos näin ei tee. Olen halunnut näyttää, että on vaihtoehtoja. Ei edes tarvitse valita kahden sukupuolen väliltä, vaan voi keksiä oman tapansa elää elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa. Se on sallittua. Joskus jopa välttämätöntä, jos haluaa elää onnellisena.

Eikä tämä ole minulle mitään vaihtoehtoisen elämäntavan hehkutusta. Se on ainoa vaihtoehto. En ole ikinä itse sopinut mihinkään muottiin ja olenkin halunnut luoda maailmoja ja hahmoja, jotka eivät myöskään sovi muotteihin.

Minä koen tarvetta kertoa Joutomaantien kommuunin asukkaista, hullusta Annikin ryhmärakennuttamishankkeesta, dyykkaamisesta ja liftausreissuista jäämerelle. Haluan kertoa Loimusta ja Kuikasta, jotka eivät piittaa kaksinapaisesta sukupuolijärjestelmästä, Juliasta, joka rakastuu toiseen nyrkkeilevään tyttöön ja Tuulista, yli 30-vuotiaasta anarkistista, joka on sitä mieltä, että maailma olisi parempi paikka ilman lukkoja.

Ja aion jatkaa kunnes maailma muuttuu. Ettei tarjolla olisi vain aikuisten ammatti, heterous ja kaksi sukupuolta.

Minä en nimittäin aio muuttua. Sellaista muottia ei olekaan, johon minä yrittäisin itseäni ängetä. Koska minä olen hyvä tällaisena. Ja te olette hyviä juuri tuollaisina. Se on se viesti, jota olen yrittänyt sarjakuvillani välittää.

Kova paketti

granta1Suomen Granta, jonka teemana on seksi, seksuaalisuus ja sukupuolet.

Lokakuussa 2014 täyttyi muistikirjaani pohdinnoilla aiheesta.

"Pitäisikö kuitenkin tehdä seksiä ylistävä seksin hyvistä puolista? Ei problematisoida sitä?"

”Pitäisikö kuitenkin tehdä seksiä ylistävä sarjakuva seksin hyvistä puolista? Ei problematisoida sitä? Vai joku queer-juttu?” Ovatko ne toisensa poissulkevia teemoja, kysyisin näin jälkikäteen?

"Nyt on valittava joku teema!"

”Nyt on valittava  JOKU  teema!” Eri teemojen plussat (+) ja miinukset (-).

IMG_0188_2IMG_0189IMG_0190

IMG_0191

Pätkä käsikirjoituksesta, jonka kursin kokoon muistilappujen ja muistikirjan ajatuksen pätkistä. Sivun 9 neljännen ruudun työvaiheita tässä alla. Välillä täytyy aloittaa alusta, tyhjästä ruudusta, jos piirtäminen tökkii.

Pätkä käsikirjoituksesta, jonka kursin kokoon muistilappujen ja muistikirjan ajatuksien pätkistä. Sivun 9 neljännen ruudun työvaiheita tässä alla. Välillä täytyy aloittaa alusta, tyhjästä ruudusta, jos piirtäminen tökkii.

IMG_9982IMG_9987IMG_9988IMG_9989IMG_9990IMG_9991IMG_9992IMG_9993IMG_0019 IMG_0020 IMG_0021 IMG_0022

Sarjakuva ilmestyy mustavalkoisena, mutta huvitti käyttää värillistä mustetta maalatessa.

Sarjakuva ilmestyy mustavalkoisena, mutta huvitti käyttää värillistä mustetta maalatessa.

Maalasin kaikkia kahtatoista sivua yhtä aikaa.

Maalasin kaikkia kahtatoista sivua yhtä aikaa. Elettiin marraskuuta 2014. Joulukuussa kustannustoimittaja pyysi vielä tekemään muutoksia sekä kuvaan että tekstiin. Sarjakuvassani oli niin paljon eri henkilöitä, että minulle esitettiin toive, että edes joku hahmoista esiintyisi sarjakuvassa uudestaan. Olin ajatellut, että henkilöiden määrä kuvaa seksuaalisuuden monimuotoisuutta, mutta kieltämättä teki sarjiksesta vähän sekvan.

Myöhemmin kustannustoimittaja pyysi vielä muutoksia sekä kuviin, että teksteihin. Se vähän ärsytti, sillä kuvan muuttaminen on työlästä. musste/vesivärimaalauksen korjailu on lähes mahdotonta niin, että jäki säilyisi samana, mutta myös skannaus ja kuvankäsittely kyseiselle sivulle täytyi tehdä uudestaan.

Muutosten tekeminen vähän ärsytti, sillä kuvan muokkaaminen on työlästä. Muste/vesivärimaalauksen korjailu on lähes mahdotonta niin, että jälki säilyisi samana, mutta myös skannaus ja kuvankäsittely kyseiselle sivulle täytyi tehdä uudestaan. Tämän ruudun ensimmäisessä versiossa on muuten omakuvani. Siis henkilö laatikon ulkopuolella.

Tässä kuvan sisältökin hieman muuttuu, sillä halusin, että hahmot olisivat melko sukupuolettomia, mutta nyt toinen onkin siis aiemmin sarjakuvassa esiintynyt nainen.

Tässä kuvan sisältökin hieman muuttuu, sillä alunperin halusin, että hahmot olisivat melko sukupuolettomia, mutta nyt toinen onkin siis aiemmin sarjakuvassa esiintynyt nainen.

Granta ilmestyi 26.2.2015.

radio_granta