Memento mori osa 1

Tämä on kertomus ruutujen takaa, siitä mitä minulle tapahtui noin vuosi sitten. Julkaisen tätä blogissa koska juuri nyt tuntuisi mahdottomalta saada aikaiseksi jotain pitkää tarinaa paperille painettavaksi. Vakaa tavoitteeni on silti saada koko tarina ulos päästäni ja käsistäni, sillä nyt se tukkii manuaalista tulostusjonoani, odottaessaan pääsyä ulos, tähän maailmaan. Tarkoitus olisi julkaista uusia sivuja vähintään kahden viikon välein, ehkä useamminkin jos intoa, voimia ja aikaa vaan riittää.
Suunnitelmissani oli tehdä nopeaa, kevyttä ja luonnosmaista sarjakuvaa. En osannut. Tällainen tuli. Tästä alkaa siis Memento mori.mementomori1mementomori2 mementomori3 mementomori4 mementomori5 mementomori6Jatkuu…

Tärkein työkalu

Tai ainakin yksi tärkeimmistä. Rätti. Mielellään kulunutta puuvillaa. Vanha, satoja kertoja pyykätty paita toimii parhaiten, sillä siitä ei enää irtoa nukkaa. Rättiin pyyhitään  musteterä, ettei väri kuivu työvälineeseen tai kuivataan sivellintä, kun tarvitaan kuivempaa jälkeä. Toisinaan maalaan pinnan vesiväreillä ja sitten kerään väriä jostain kohdasta pois melko kuivalla siveltimellä. Vasemmassa kädessä on silloin rätti, johon sivellin pyyhitään. Rätillä ei koskaan kosketa paperiin. Toisinaan sillä saatetaan pyyhkiä pöytää kun mustetta läikkyy. Harvoin kuitenkaan pöytää ehtii työntouhujen keskellä surra, niin kuin kuvista näkyyimg_0247 img_0248img_0246

Kaapo täytti vuosia

 

kapsu1Koirani Kaapo täytti viime lauantaina 13 vuotta. Se on paljon se. Nämä kuvat piirsin työpäivän alkulämmittelynä tussatessani Ottopoikia ja työläistyttöjä talvella 2010-11 mallinani uskollinen seuralaiseni työhuoneellani.

kapsu2kapsu3kapsu4Kaapo tykkää nukkua kaikenlaisissa vaatemytyissä. Tässä yllä kuvattuna toppahousuissani. Ilmeisesti oli kylmä päivä.

kapsu5kapsu7kapsu6Ilmeisesti vuodenvaihde ei ole ollut tuolloin kovin railakas, sillä näyttää siltä, että olen viettänyt sitä koiran kanssa työhuoneella.

kapsu8Yritäpä itse nukkua joskus niin, että ranteesi lepää somasti nenäsi ja kantapääsi päällä.

kapsu9kapsu10kapsu11kapsu12kapsu13Kaapo tuli elämääni keväällä 2004. Samana syksynä ilmestyi ensimmäinen sarjakuva-albumini Tyhmä tyttö, josta löytyy tällainen sarjis. (Valokuvattuna kirjasta, koska mulla ei ole mitään digitaalisia tiedostoja tästä albumista.)

img_1892 img_1893 img_1894Elina on koiran toinen omistaja ja meillä on koiran yhteishuoltajuus. Kaapo on puolet ajasta meidän luonamme ja puolet ajastaan Elinalla.

Pari vuotta tämän jälkeen piirsin Aseman julkaisemaan Aleksis Kiven päivä -antologiaan elämästäni 10.10.2005. Kuten tekivät myös muut hankkeesseen osallistuneet piirtäjät. Minun päivääni kuului tietysti myös Kaapo.

sivu1Ja tietysti vuonna 2008 ilmestyneen Jää-albumin takakannesta Kaapo löytyy myös.

img_1895Kuten myös ruotsalaisen  Allt för Konsten -antologian kannesta vuonna 2009.

mikko2Vuonna 2012 Kaapo tuli pelastaneeksi koulun roskakatokseen sammuneen ihmisen. Siitä kerron Pakkasyö-luvussa  Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvassa. Tämä tarina on tosi.

kaapo2Kaapo on hyvin huomionhakuinen ja yrittää saada kaiken huomioni tuhmuuksillaan. Esimerkiksi tässä on kummasti päässyt kaatumaan työhuoneeni paperikori ja vandaali on jäänyt odottelemaan rikospaikalle, että joku huomaisi urotyön. Pikkasen on pitänyt levitelläkin silppua kun muuten ei toruja tunnu heruvan. Toisinaan Kaapo taas ottaa jotain mitä ei saisi, esimerkiksi villasukan ja tulee sen kanssa näkyvästi esiintymään työhuoneeni ovelle, että varmasti huomaisin sen. Jos en kiinnitä voroon huomiota, alkaa se heitellä sukkaa suurieleisesti. Tätä esiintymistä tapahtuu siis vain sellaisten esineiden kanssa, joita ei saisi ottaa.

kaapo1Kaikesta huolimatta on Kaapo ihan mukava otus ja ollut elämässäni niin kauan, että tulee olemaan vaikeaa, kun siitä joskus aika jättää. Mutta nyt vielä siis juhlitaan 13-vuotissynttäreitä! Onnea Kaapo!

sivu2

 

Kirjoittamisesta

img_1864

Toisinaan sarjakuvakurssia pitäessäni törmään oppilaisiin, joilla ei millään meinaa syntyä ideoita sarjakuviin. Tai oikeastaan heitä on kursseilla aika usein. Lähes jokainen sarjakuvan tekemistä aloitteleva on piirtäjä. He kyllä piirtävät mielellään ja kaiken aikaa, mutta eivät harjoittele kirjoittamista lainkaan. Ehkä he eivät ole tulleet ajatelleesi, että sarjakuva pitää myös kirjoittaa. Mielellään jopa ennen piirtämisen aloittamista.

Itse olin ihan samanlainen. Sitten tajusin, että kirjoittamista voi myös harjoitella. Oli vuosi 2003. Valitsin kirjoitusvihoksi halvan mustan vahakantisen A5-kokoisen ruutuvihon, johon kirjoitin lyijykynällä. Tietokonetta en tuolloin omistanutkaan ja itselleni tuo käsin kirjoittaminen on paljon luonnollisempi tapa ilmaista itseäni kuin näppäinten näpyttely. On aivan eri asia piirtää A-kirjain kuin painaa nappia, jossa on kuva A:sta.

Päätin, ettei kirjoittamiselle saa laittaa mitään rajaa. Kirjoitan ihan mitä huvittaa. Usein tekstit käsittelevät tunteita ja työnteon vaikeutta. Toisinaan vain kuvailen, mitä näen ympärilläni. Ainoa rajoitus vihossani oli, ettei sinne saanut piirtää. Nykyään en ole niin tarkka tästä kiellosta, mutta mieluummin kyllä piirrän paperille, jossa ei ole ruutuja tai raitoja.

Huomasin, että sarjakuvakäsikirjoitusten tekeminen helpottui kun kirjoittamiseen syntyi rutiini. Vihkoihin kertyi myös käsikirjoituksia ja ideoita kuin huomaamatta. Bussissa kotoa työhuoneelle matkatessani kirjoitin pätkiä esimerkiksi Kehä-sarjakuvaan. Kahviloissa olen kirjoittanut monen lyhyemmän sarjakuvan kässärit. Nykyään pyrin kirjoittamaan jotain päivittäin. Yhä käsin. Vihkoja on jo kertynyt aika läjä.

img_1860

Näin syntyi kalenteri 2017

kalenteri2017

Tässä kirjoituksessa syvennytään kalenterin tekovaiheiden tekniseen puoleen, eli mitä työvaiheita kuuluu käsintehdyn osuuden jälkeen. Myös tätä vilkkuvaa GIF-animaatiota sivutaan.
Äänessä tällä kertaa Tiitulla työssäoppimista suorittava Samuli Björkling, Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen graafiselta linjalta.

1

Aluksi päätimme lopullisen julkaisun painovärit. Kalenterien painatus tapahtuisi digipainossa, eli värien määrä ei ollut rajoitettu. Kuitenkin, halusimme kalenterin visuaalisesta ulosannista väreiltään hillityn, eli käytimme vain kolmea väriä mustan ja painopaperin sävyn lisäksi.

2

Kun värit oli päätetty, alkoikin kalenterin työstöprosessi. Loin vektoriohjelmisto Illustratorilla päiville laatikot ottaen mallia jo julkaistujen kalenterien asettelusta (päivät ovat samat kaikissa saman vuoden kalenterissa tietenkin).

3

Seuraavaksi tehdyt päivälaatikot päätyivät taitto-ohjelma InDesigniin. Tein kalenterin taiton kuukausijärjestyksessä aika lailla koko työskentelyn ajan. Lopussa vasta sivujärjstys muutettiin, sillä tammikuun kuva- ja kalenterisivu muodostavat kannet. InDesignissa pystyy kätevästi huolehtimaan marginaaleista ja leikkuuvaroista.

4

Kuvasivut skannattiin korkealaatuisiksi TIFF-tiedostoiksi kahdessa osassa, ja niistä koostettiin Photoshopissa jälleen kokonaisia. Apulinjoja hyödyntäen kuvien horisonttimaisemat suoristettiin.

5

Päätin pohjata kalenterisivut johonkin yksityiskohtaan kuvituskuvista. Värikuvista saatiin rasterikuvia käyttämällä rasterointiin varta vasten tarkoitettua makroa (actionia).

6

Photarissa on sisäänrakennettuna ominaisuutena ainakin uusimmissa versioissa mahdollisuus muodostaa kaksisävykuvia (duotones) parilla klikkauksella. Kuvan tilan pitää olla Harmaasävyt (Grayscale), josta tilan voi muuttaa kaksisävykuvaksi.

7

Paljon kalenterissa käytettyjä työkaluja olivat Selektiivinen värikorjailu (Selective Color) sekä Korvaa väri (Replace Color). Kuvan päälle on eri tasolle asetettu tavoiteväri, ja näillä työkaluilla on erittäin kätevä tehdä värialueista halutunlaisia, osävärejä säätelemällä tai valotuksen määrää muuttamalla.

8

Kalenterisivujen taustojen muodostamista varten värikuvien mustavalkoarvoja tuli säätää, jotta rasteripisteisiin saataisiin vaihteluvuutta (mitä tummempi väri, sitä tiheämmin on rasteripisteitä).

dymo_valine

Alussa pyörivää GIF-animaatiota varten tehtiin tekstinpätkä tällaisella dymo-kohotarrakirjoittimella mieleisen tyylin saamiseksi. Allekirjoittanut ei ainakaan ennen ollut käyttänyt tätä välinettä, mielenkiintoinen ja näppärä väline kyllä.

9

Edellinen tekstinpätkä skannattu Photariin, kuvasuhteet muutettu GIF-animaatioon sopivaksi. Värisävyjä nostettu esiin.

10GIF-mainoksen aikajana. Nähtävillä on yksittäisten kuvien kehysnopeus sekuntilta (frames per second).

 

Deadline lähellä

IMG_1730Viime perjantaina meni vuoden 2017 kalenteri painoon. Tässä kuvassa sitä vielä rustaavat piirustuspöydän ääressä Tiitu ja fotarin ääressä työharjoittelija Samuli.

IMG_1753Jostain valokuvasta piti ottaa mallia joulukuun kalenterikuvaan, mutta näytöllä näyttää pyörivän tunnelmia kesän 2016 Annikin runofestivaaleilta. Sylissä Kaapo.

Rypälepommeja Seinäjoelle

Tässä yksi sivu ja sen työvaiheet sarjakuvasta Jäähyväiset, joka julkaistiin syksyllä 2015 Sadankomitean kustantamassa antologiassa Rauhan tiellä – antimilitaristisia sarjakuvia. Albumi on esittelyssä Tampere Kuplii -festareilla ensi lauantaina 19.3.2016 klo 15 Tampere-talon Sopraano-salissa. Paikalla lisäkseni piirtäjät Aino Sutinen, Niko-Petteri Niva ja Hannele Richert sekä Sadankomiteaa edustamassa Anni Lahtinen.

Tämä sarjakuva kertoo nuoren henkilön näkökulmasta, millaista olisi jos Seinäjokea olisi pommitettu rypäleaseilla. Siirsin tapahtumia ja tunteita maailmalta Suomeen, sillä huomasin, että ihmisiä ei kosketa se, että libanonilainen lapsi tai appelsiininviljelijä räjähtää rypälepommin tytärammukseen. Sarjakuvan työvälineet: lyijäri, muste ja terä, värilliset musteet, guassi ja puuväri.

Olen Tampere Kuplii-tapahtumassa puhumassa myös lauantaina 19.3. klo 13 Tullintorilla JP Ahosen kanssa Tampereesta sarjakuvissamme. Ja sunnuntaina 20.3. jatkamme JP:n kanssa ja jengiimme liittyy myös Emmi Nieminen. Sillä kokoonpanolla puhumme sarjakuvista ja aktivismista Tampere-talon Studiossa Klo 15.

IMG_0035IMG_0045 IMG_0068 IMG_0087 IMG_0096 IMG_0100 IMG_0143 IMG_0150

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä – In der nordischen Nadelwaldzone

havumetsa_saksa1 havumetsa_saksa2 havumetsa_saksa3 havumetsa_saksa4 havumetsa_saksa5 havumetsa_saksa6Käännös: Christian Jütte. Originaalit esillä Berliinissä 26.2.-4.3.2016. “Berliini Suomix Finnische Berlin-Comix”- näyttelyssä. Galerie VIERRAUMLADEN:ssa. Cranachstr. 46, 12157 Berlin.

Alunperin tämä yksisivuinen sarjakuva on ilmestynyt vuonna 2011 muistaakseni julkaisussa nimeltä ”Hyppää ruutuun”, joka liittyi kai jollakin tavalla Designmuseon näyttelyyn suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlavuonna. Tekniikka on muste (vedellä laimennettu) ja vesiväri sekä hitusen  puuvärejä ja guassia. Ruutujen reunoina tuo revitty akvarellipaperi.

Hervanta, pitkäaikainen kotipaikkani, on lyönyt leimansa tähän sarjkuvaan. Juuri tuollaista Hervannassa on. Kaupunki loppuu yllättäen ja metsät alkavat. Tervapääskyt metsästävät kerrostalojen välissä pitäen kovaa kirkunaa lentäessään ikkunoiden ohi.

Ruudussa 2 on muuten virhe! Mänty ja mustikka harvoin kasvavat samassa paikassa.