Lika
Vastaa
Sosiaalista eristäytymistä
Tuntuu todella erikoiselta, että vielä viime viikon maanantaina kävin ompeluseurassa. Nyt en enää käy missään. Paitsi ruokakaupassa. Rupesin maalaamaan.
”Memento morin jälkeen”. Akryyli kankaalle 72×91 cm. Tiitu Takalo 2020.
Aika perinteistä! En edes muista milloin olisin maalannut näinkin perinteisen asetelman. 1997 taidekoulussa kenties. Asetelma on maalattu siis havainnosta. Se tuntui todella kivalta pitkästä aikaa. On aivan eri asia piirtää tai maalata jotain havainnosta kuin esimerkiksi kuvasta. Kuva on jo valmiiksi kaksiulotteinen, asetelma ei. Ja oli myös todella kiva maalata jotain, jonka ei tarvitse ”tulla minnekään”.
Asetelman kangas viritelty tietokoneen monitorin ja kirkasvalolampun päälle. Maljakossa pihamme kirsikkapuun ja kriikunan oksia. Oikeassa laidassa näkyy piirustuspöytääni, papereita ja kansioita.
Tämä on jo neljäs tai viides maalaus tälle samalle maalauspohjalle. Maalailen aina vanhan päälle.
Vielä ehtii äänestää kalenteriäänestyksessä!
Oi, ompeluseura!
No, nyt sitten on kaikki Memento morin ilmestymiseen liittyvä hässäkkä peruttu. Viime viikolla peruttiin Tampere kuplii -festivaalin yleisötilaisuudet kokonaan, samoin kirjastojen yleisötapahtumat. Tänään eivät kirjastot enää edes avanneet oviaan.
Mutta Memento mori ilmestyi kaikesta huolimatta!
Eilen kuitenkin uskaltauduin ompeluseuraani, sillä se ei ole yli kymmenen hengen yleisötapahtuma. Ompeluseura on muodostunut tärkeäksi yhteisöksi yli kymmenvuotisen taipaleensa aikana.
Ompeluseura esiintyy myös Minä, Mikko ja Annikki -teoksessa.
Sekä myös Memento morissa. Tässä eletään kevättä 2016.
Eilen ompeluseura oli järjestänyt minulle yllätysjulkkarit peruuntuneiden tapahtumien tilalle! Oli kuoharia, ruusuja ja haastattelu! Pöydällä kirjontalankojeni vieressä uunituore opus!
Tänään sain myös kotiini ison ja painavan paketin. Nyt koti tuoksuu painomusteelta.
Nyt Memento moria on saatavilla verkkokaupastani.
Kalenteriäänestys on muuten yhä käynnissä. Osallistu!
Memento morin kannen maalailua
Memento mori ilmestyy maanantaina 16.3. 2020 Siispä voisi olla ajankohtaista kertoa tuosta yllä syntyvästä kannesta. GIF-animaation laati työharjoittelijani Veera. Kannen originaali on esillä pikkunäyttelyssäni Tampere kuplii -festivaaleilla 21.-22.3.202. Tampere-talo, 2.krs, Duetto-salien aula. Käykääpä katsomassa! (Tampere kuplii peruttu.)
Olin katsellut Artist of the Year -tosi-TV-sarjaa ja inspiroitunut taas maalauksesta. Päätin tehdä kannen guasseilla ja peittävillä väreillä. Guasseillahan voi myös maalata läpikuultavammin.
Olin tehnyt valmiiksi useampia maalauspohjia: kiinnittänyt eri sävyisiä sävypapereita liimapaperilla vaneri- ja MDF-levyille ja sutinut päälle turkoosin pinnan. Halusin kuitenkin, että paperin terrakotanvärinen pinta kurkkii turkoosin alta eläväisesti, luoden hienoja kontrasteja. Kontrasteista nimittäin tykkään. Kuva-alan koko on noin A3, jotta se mahtuu vielä skanneriin.
Lähtökohtana oli valokuva omasta pärstästäni, jota käytin mallina. Halusin, että kasvot ovat vasemmalle, kohti menneisyyttä, jota sarjakuva käsittelee. Mutta silmät saisivat katsoa suoraan katsojaan. Ilmeestä halusin vakavan, mutta itsevarman.
Aloitin luonnostelun siveltimellä, vahvoin viivoin. Pystyin aika rohkeasti tarttumaan toimeen, koska maalauspohjia oli useita valmiina. Saattoi mokata rauhassa.
Sitten vain lisäilin eri sävyisiä valokohtia. Varjoja tuskin lainkaan. Vasemmalta kasvoihin osuu lämmin valo, oikealta kylmempi. Iso osa kasvoista jäi silti taustan väriseksi. Halusin jättää kuvan hyvin maalaukselliseksi, silottelemattomaksi.
Tähän maalaukseen kuluu aikaa 4 tuntia ja 8 minuuttia. Tämä selvisi valokuvien tiedoista. Itse asiassa paidan maalasin hieman myöhemmin, mutta kasvot siis tuossa ajassa. Se on kutakuinkin sama aika kuin kilpailijoilla on muotokuvan maalaamiseen tuossa mainitsemassani TV-sarjassa.
Kantta varten tein vielä aivojen verisuonia kuvaavan ”sädekehän” toiselle paperille, jonka sitten kuvankäsittelyohjelmassa lisäilin kuvaan. Lisäksi tekstasin musteella kannen kaikki tekstit käsin; lattasiveltimellä otsikon ja palloterällä muut tekstit.
Nyt mun täytyy poistaa Memento mori verkosta. Kirja siis saatavilla 16.3. riippuen tietysti kauppojen tilausinnosta. Tampereen kirjastossakin näyttää olevan jo varauksia.
Ja muistakaa yhä kalenteriäänestys!
Moi, Mikko et Annikki
Kaikki artikkelitMinä ja Mikko olemme alkaneet puhua englantia ja ranskaa. Suomeksi Minä, Mikko ja Annikki ilmestyi 2014 ja englanniksi elokuussa 2019 ja ranskaksi Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla muutama viikko sitten.
En ollut juurikaan mukana kummankaan käännöksen taitossa ja yllätyksekseni ne poikkeavat toisistaan aika tavalla. Toki tiesin, että kansi on eri.
Ensinnäkin amerikkalainen Me, Mikko, and Annikki on painettu vitivalkoiselle, ohuemmalle ja kiiltävälle paperille, toisin kuin alkuperäinen ja ranskalainen versio. Ranskalaisessa selkämyksen tekstit ovat toisin päin.
Käännöksissä on käytetty fontteja. Suomenkielinenhän on kokonaan käsin tekstattu. Englanniksi käytettiin kirjan omaelämänkerrallisissa osuuksissa fonttia, joka on tehty tekstauksestani kun Kehä ja Tuuli ja myrsky ilmestyivät ruotsiksi. Ranskassa pistivät jonkun ihan toisen ihmisen käsialalla, koska Takalo-fontissa ei ollut riittävästi aksenttimerkkejä.
Kirjan historiaosuuksissa oma tekstaukseni on ehkä hieman fraktuuramainen. Näin ei ole käännöksessä, mutta ranskalaiset onnistuivat mielestäni paremmin.
Takakansissakin oli eroa.
Ja miten kirja alkaakaan! Amerikkalaisilla oli kyllä käytössään tuo käsintekemäni otsikko. Pitivät tuota sitten parempana. Tatiannan sanoin: ”Choices.”
Suomalainen, amerikkalainen ja ranskalainen kilpailivat Tiitun sarjakuvan julkaisemisesta. No, amerikkalainen sai pronssia, ranskalainen tuli toiseksi ja Suomi voitti.
Suomenkielistä ja englanninkielistä teosta voi ostaa mun verkkokaupasta. Ranskalaista versiota ehkä jostain Internetin syövereistä.
Muistakaa äänestää kalenteriäänestyksessä!
10 vuotta pussailua
Pussailua barrikadeilla -kalenteri täytti 10 vuotta! Kalenteri on ehtinyt ilmestyä 8 kertaa. Jokainen Pussailua barrikadeilla -kalenteri on tehty yhteistyössä A-K Laineen kanssa niin, että minä olen tehnyt joka toisen ja A-K joka toisen kuukauden kuvituksen. Yhteensä kuvia on 96. Pussailua barrikadeilla kalenterien lisäksi on ilmestynyt kaksi kalenteria, joissa on vain minun tekemät kuvitukset.
Juhlavuoden kunniaksi kutsumme kaikki äänestämään suosikkikuviaan vanhoista kalenterikuvista. Äänestys on auki ainakin Tampere Kuplii -festivaalien loppuun eli 22.3.2020 asti. Eniten ääniä saaneet kuvat päätyvät vuoden 2021 kalenteriin.
Osallistu siis äänestykseen tästä linkistä! https://pollunit.com/en/polls/kalenteri2021
Ja kerro kaverillekin! Linkkiä saa siis todellakina jakaa!
Pantse, Tessa ja Tiitu kirjastossa ja muita tapahtumia
Kävin viime viikolla pääkaupungissa tarkastamassa Memento morin vedoksia. Nyt se menee vihdoin painoon. Olin niin iloinen, että yksin lounaalla istuessani vaadin naapuripöydässä istuvia tuntemattomia ihmisiä jakamaan iloni. He suostuivat ja onnittelivat.
Nyt alkaa pikkuhiljaa vihdoin tuntua siltä, että se todella joskus ilmestyy. Lähikirjastonikin mainostaa jo tulevia tapahtumia.
Olisikohan jo aika ottaa työpöytäni päältä pois muistilaput Memento morin paperin koosta ja jakaukseni puolesta? Kyllä, minulla todella oli Memento moria varten muistilaput kummalle puolelle tukkani kääntyy.
Olen käytännössä koko alkuvuoden hoitanut asioita, jotka ovat jääneet Memento moria piirtäessä hoitamatta. Lisäksi olen suorittanut siivouksen zinekokoelmassani.
P.S. Pistin tämän vuoden kalenterit alennukseen verkkokaupassa. Muutama on vielä jäljellä.
Ajatuksia kaupasta ja osuuskunnasta
Olen elämässäni kiertänyt kymmeniä, ellen satoja, tapahtumia, joissa olen myynyt sarjiksia ja muuta taidettani. Niissä on aina yksi ongelma, nimittäin tilaongelma.
Ja monessa tapahtumassa on kohtalaisen helppo myydä euron postikorttia tai viiden euron lehteä, mutta kaiken yli 20 euroa maksavan saa kyllä usein kantaa takaisin kotiin. 
Kun on parikymmentä vuotta aktiivisesti piirtänyt ja pienkustantanut sarjakuvia ja muutenkin taiteillut kaikenlaista, tavaraa kyllä kertyy nurkkiin ja lootiin.
Siksi olen nyt työharjoittelijani Mitzuliinan ja osuuskuntani Lilithin avulla perustanut verkkokaupan. Yksin en olisi varmaan moiseen pystynytkään. Myynnissä on vielä vihonviimeiset kalenterit 2020 sekä niitä sarjakuvia, julisteita ja postikortteja, joita löytyi useita kappaleita ja tietysti mainittuja grafiikanvedoksia, joita ei saa oikein missään esille ja myydyksi.
Olen ollut muuten jo useamman vuoden osuuskunnan jäsen, mutta vasta tänä syksynä tajusin, miten hieno järjestelmä tuo osuuskunta onkaan. Yleensähän siitä tulee mieleen joku pankki tai ruokakauppa, mutta Wikipedia kertookin: ”Osuuskunnan omistajia ja päätösvallan käyttäjiä ovat sen jäsenet. Osuuskunnan tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita ja tavoitteita yhteisesti omistetun ja demokraattisesti hallinnoidun yrityksen avulla.”
Kehotan lämpimästi kaikkia itsellisesti työskenteleviä perustamaan osuuskunnan tai liittymään olemassa olevaan. Asiat helpottuvat. Joku muu huolehtii eläkemaksuistasi ja saat y-tunnuksen, eli voit laskuttaa helpommin tuotteitasi ja työtäsi.
Mun osuuskunta on Lilith
Joulukortin painajaiset
Todella työläs syksy on takanapäin. Tein sen aikana kuusipäiväistä työviikkoa ja sain Memento morin valmiiksi, kalenterin kyhäiltyä ja yhden isohkon sarjisprojektin Manchesteriin kunnilla läpi. (Kerron siitä ehkä joskus) Ajattelin, että nyt olisi aika vähän rauhoittua. Päätin tehdä stressittä joulukortin, jota voisin myydä esimerkiksi erilaisilla joulumarkkinoilla.
En halunnut käyttää kortissani mitään uskonnollista aihetta. Itselleni luonto ja vuodenaikojen vaihtuminen ovat tärkeitä. Valitsin aiheekseni talvipukuisen metsäjäniksen hangella. Ja tekniikaksi valitsin linopiirroksen. Käytin kylläkin Soft cut -levyä, linolevyn asemesta, silti tekniikkaa kutsutaan käsittääkseni linopiirroksesksi. Korjatkaa jos olen väärässä.
Linopiirros ei ole kuitenkaan piirros alkuunkaan, vaan kaiverrus. Aloitin toki luonnostellen piirtämällä.
Laatalta kaiverretaan pois valkeat alueet, eli tässä tapauksessa se jänis ja se hanki. Välillä otetaan koevedoksia, sillä laatasta on vaikea nähdä miltä kuva näyttää. Vedos on tietysti peilikuvana.
Sitten taas kaiverrusta jatketaan, tehdään korjailuja ja otetaan taas koevedoksia.
Jotenkin koiramainen pupu. Kuonoa pitänee korjailla.
Kaiversin vahingossa koko kuonon miltei pois! Päätin lopettaa ja lähteä saunaan. Saunan jälkeen aloitin koko homman kokonaan alusta. Uudella painolaatalla. Stressittömyys ei todellakaan toteutunut. Yöllä näin painajaisia tästä työstä ja heräilin pitkin yötä.
No nyt ei enää sentään ole niin koiramainen. Poskipartaa pitää pikkasen häivytellä. Tumma taustakin alkoi näyttää aika kivalta. Mutta en halunnut silti lumetonta joulua, sillä se on metsäjänikselle valkoisessa nutussaan hengenvaarallinen.
Tein koevedoksen päälle luonnoksia korjauslakkakynällä. Se tarttui käyttämäni painovärin päälle. Painoväriin tarttuivat myös kaiverrusroskat, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.
Erilaisilla kaiverrusterillä syntyy erilaista jälkeä.
Lopulta jänis oli valmis jouluun.
Vedokset eivät kuitenkaan ehtineet kuivua viime viikonlopun Piirun joulumarkkinoille! Niitä ehtii kuitenkin ostaa vielä ensi lauantaina 21.12.2019 Alakulttuurikeskus Loukon Viimetingan joulumyyjäisistä. Paikka sijaitsee Kalliossa Helsingissä osoiteessa Castréninkatu 7. Myyjäiset ovat avoinna klo 12-17.
Memento morin jälkeen
Eipä hommat ole loppuneet vaikka sain blogisarjiksen valmiiksi. Tässä esimerkiksi lista kuvista, jotka aion korjata paperiversioon. Sivunumerot eivät täsmää verkkosarjikseen. Kustannustoimittajalta sain myös listan mm. kirjoitusvirheistä.
Ja tietysti sivut pitää skannata ja käsitellä uudelleen paperikirjaa varten. Sivut olivat myös ihan sekaisin. Tässä olen saanut niitä vähän järkkäiltyä. Vasemmanpuoleisissa pinossa on tapahtumat ennen leikkausta, keskimmäisessä leikkauksesta kotiutumiseen ja oikealla kotiutumisesta tarinan loppuun. Kuten näkyy, sivujen piirustuskoko on melko suuri.
Se homma jäi kuitenkin kesken sillä keksin, että työhuone pitää siivota. Tässä siis kuva siivouksen keskeltä.
Ja mitä löysinkään! Nuudelipussikokoelmani. Tai ainakin osan siitä. Loput ovat vintissä. Nehän mainitaan jo Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvassakin. Ja taas huomaan sanovani itselleni: ”Näistä on hetkenä minä hyvänsä tulossa joku ällistyttävä taideteos.”
Löysin myös Memento morin käsikirjoitusvaiheessa laaditun suunnitelman tapahtumien kulusta ja eri kohtauksista. Neuropsykologin nimi peitetty.
Olen jo Minä, Mikko ja Annikki -teosta tehdessä käyttänyt samaa taktikkaa. Siitä löytyi tämä vanha kuva.
Samoja vahaliituja löysin kolmessa erilaisessa tuotepakkauksessa. Keskimmäinen omalta kouluajaltani.
Toki liituja oli laajempikin värivalikoima kuin tuossa koulupakkauksessa. Mutten edes muista milloin olisin viimeksi piirtänyt liiduilla!
Nyt taas olen tarttunut Memento moriin ja noihin listaamiini muutoksiin, jotta siitä saataisiin mahdollisimman hyvä albumi kevääksi.