Olen elämässäni kiertänyt kymmeniä, ellen satoja, tapahtumia, joissa olen myynyt sarjiksia ja muuta taidettani. Niissä on aina yksi ongelma, nimittäin tilaongelma.

Ja monessa tapahtumassa on kohtalaisen helppo myydä euron postikorttia tai viiden euron lehteä, mutta kaiken yli 20 euroa maksavan saa kyllä usein kantaa takaisin kotiin. Kun on parikymmentä vuotta aktiivisesti piirtänyt ja pienkustantanut sarjakuvia ja muutenkin taiteillut kaikenlaista, tavaraa kyllä kertyy nurkkiin ja lootiin.

Siksi olen nyt työharjoittelijani Mitzuliinan ja osuuskuntani Lilithin avulla perustanut verkkokaupan. Yksin en olisi varmaan moiseen pystynytkään. Myynnissä on vielä vihonviimeiset kalenterit 2020 sekä niitä sarjakuvia, julisteita ja postikortteja, joita löytyi useita kappaleita ja tietysti mainittuja grafiikanvedoksia, joita ei saa oikein missään esille ja myydyksi.

Olen ollut muuten jo useamman vuoden osuuskunnan jäsen, mutta vasta tänä syksynä tajusin, miten hieno järjestelmä tuo osuuskunta onkaan. Yleensähän siitä tulee mieleen joku pankki tai ruokakauppa, mutta Wikipedia kertookin: ”Osuuskunnan omistajia ja päätösvallan käyttäjiä ovat sen jäsenet. Osuuskunnan tarkoituksena on tyydyttää jäsentensä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita ja tavoitteita yhteisesti omistetun ja demokraattisesti hallinnoidun yrityksen avulla.”

Kehotan lämpimästi kaikkia itsellisesti työskenteleviä perustamaan osuuskunnan tai liittymään olemassa olevaan. Asiat helpottuvat. Joku muu huolehtii eläkemaksuistasi ja saat y-tunnuksen, eli voit laskuttaa helpommin tuotteitasi ja työtäsi.

Mun osuuskunta on Lilith