Nyt sarjakuvan tyyli vähän muuttuu, sillä sisältökin vaihtuu historiasta autofiktioon. Tiina Männistö-Funkin artikkeliin perustuva historia saa toki jatkoa tulevaisuudessa.
Oppiiko Tiitu koskaan pyöräilemään? Joudun pitämään teitä jännityksessä yli kuukauden, sillä mun täytyy tehdä vähän muita töitä tässä kesken kaiken ja piirtää tietysti ne tulevat sivutkin. Pahoittelut mutta sellaista elämä vaan on. Seuraava osa ilmestyy 25.2.2022.
Se on sitten sisällissodan muistovuosi. Tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Sata vuotta sitten, ihan näihin aikoihin, pyyhkäisi sota kotini yli. Punainen Tammela antautui 3.huhtikuuta.
Nuo kuvat ovat teoksesta Minä, Mikko ja Annikki. Mutta onpahan tuota sotaa tullut käsiteltyä uudemmassakin teoksessa. Nimittäin Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa, joka ilmestyy ensi lauantaina Tampere Kuplii -festivaaleilla.
Kustantajan, eli Arktisen banaanin, sivuilta löytyy siitä lisätietoa.”Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa kymmenen ansioitunutta sarjakuvapiirtäjänaista tulkitsee kymmenen naisen tai lapsen kokemuksia vuoden 1918 tapahtumista. Valitut tositarinat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta.”
Minä halusin tehdä Tampereelle sijoittuvan kertomuksen ja Reetta Laitinen, kirjan toimittaja, valitsi minulle punakaartilaisnaisen. Ida Brusi, omaa sukua Riuttu, osallistui Tampereen puolustamiseen sodan loppuhetkillä. Hänen kertomuksensa on melko tunnettu ja laajalti käytetty muissakin taideteoksissa ja tutkimusaineistona.
Tässä esimerkkisivussa punaisten vallassa ollut kaupungintalo, eli nykyinen raatihuone, alkaa antautua.
Luonnos. Yleensä en tee luonnoksia tällä tavalla eri paperille.
Tussaus siveltimellä ja tekstaus G-terällä.
Harmaasävyt laimennetulla musteella ja punainen guassilla.
Nuo värikynillä tehdyt korjaukset, esimerkiksi ovessa ruudussa 4, eivät haittaa sillä sarjakuva painetaan kaksivärisenä, eli harmaasävynä ja punaisena, joka on Pantone 485C. Tätä varten kuvaan pitää siis tehdä värierottelu.
Harmaat sävyt (pikkasen tumma versio näköjään) ilman punaisia pintoja:
ja punainen väri:
Nämä kaksi kylläkin samassa tiedostossa, eri kanavilla, että menevät kohdalleen painossa.
Vaikka minun sarjakuvani on vain seitsemän sivua pitkä, taustatyön määrä oli aivan tukahduttava. Miltä Tampere näytti? Mitä rakennuksia, katuja ja siltoja oli jo olemassa ja mitä ei vielä ollut? Missä ja millainen oli raittiusseuran talo Taisto ja miltä vuonna 1918 näytti työväentalo? Millaiset maisemat olivat Ratinassa? Oliko kylmä nukkua huhtikuun yönä raatihuoneen parvekkeella? Millaiset vaateet? Millaiset aseet? Millaiset olivat naiskaartilaisten lyhyet hiukset? Niistä ei löytynyt yhtään kuvaa. Kysyin asiaa myös historiantutkija Tuomas Hopulta ja hän totesi myös, ettei kuvia ole. Päädyin sitten 20-luvun tyyliseen polkkatukkaan.
Tämä sivu on piirretty harmaalle sävypaperille, sillä siinä ollaan eri hetkessä kuin ensimmäisessä esimerkkisivussa, joka on itse asiassa takauma.
Kun piirsin tätä sarjakuvaa tulin piirtäneeksi myös tekoprosessista tai siitä irrottautumisesta sarjakuvan tänne lokiin.
Kerron täällä lähipäivinä myös Sisaret 1918 -teoksen kannen synnystä.
Hyvä tasa-arvon päivää kaikille!
Teokseni Minä, Mikko ja Annikki on Sarjakuva-Finlandia-ehdokkaana. Käytän sitä tekosyynä ja aloitan massiivisen lokikirjan ruutujen takaa. Aloittakaamme alusta…
Tammerkoski ja kosken kaupunki -kirjassa (Tampereen museot 2011) mainitaan, että noin 7500 vuotta sitten eräänä keväänä tulva nosti Näsijärven pintaa ja kannas järvien välissä antoi periksi alimmalta kohdaltaan. Kirja heittää ilmaan ajatuksen, että ehkä joku silloinen tamperelainen on nähnyt Tammerkosken synnyn.
Työvälineet: sävypaperi, muste, guassi, puuvärit. Kosken valkoiset roiskeet tehty hammasharjalla ja guassilla.
Vaihdan aikamuotoa kun siirrytään esihistoriallisesta ajasta historialliseen. Koskien kylä sijaitsi kosken länsilaidalla lähellä nykyistä keskustoria. Lähikylien talojen nimet näkyvät yhä kaupunginosien ja katujen nimissä: Erkkilä, Skyttälä (Kyttälä) Hatanpää, Pyynikkilä. Lähiseudun kyliä olivat mm. Messukylä, Takahuhti ja Hyhky, jotka yhä ovat olemassa Tampereen kaupnginosina. Maantie johtaa Hämeestä Satakuntaan ja Pohjanmaalle. Koskien kylän talot ylläpitivät siltaa. Ilmeisesti huonosti, sillä vuonna 1556 määrättiin sakot sillan puutteista. Myös Jons sai sakot rikoksestaan. 40 markkaa, joka yleensä määrättiin vain pahimmista rikoksista. (Tammerkoski ja kosken kaupunki, Tampereen museot 2011) Kuvaan piirsin Pyynikkilän isännän juoksemaan koskelta länteen, eli Pyynikin suuntaan.
Keikalla Annikin sisäpihalla, viimeisillä Tähtimusiikkifestareilla Jahnukaiset, jossa klarinettia soittaa sarjakuvataiteilija Jukka Tilsa. Tässä ja tätä seuraavilla sivuilla kuvaan musiikkia levinneillä vesivärläikillä. Sarjakuvan harvoja puutteita on se, että musiikin kuvaaminen on melko haasteellista. Työvälineet: Muste & terä, vesiväri ja guassi. Kirjahan on jaoteltu niin, että omaelämänkerrallinen osuus on toteutettu valkoiselle paperille vesivärein ja se, mitä itse en ole ollut kokemassa, sävypaperille niukoin värisävyin. Myös takstauksen tyyli vaihtuu.
Vappuyönä huojutaan Pispalasta Punakylään Pyynikinharjua pitkin. Maailmankauppa Tasajako on perustettu Tampereella vuonna 1993 ja sitä pyörittää Kehitysmaayhdistys Tasajako ry.
”Kansalaissodan tuloksena syntyneen asuntopulan helpottamiseksi päätti kaupunki 1919 rakentaa Satakunnankadun ja Porin radan välille hätäasuntoja. Tuloksena oli Punakylä, joka sai nimensä siitä että taloihin asutettiin lähinnä punavankien leskiä lapsineen. ”(Koskesta voimaa – historia.tampere.fi) Näihin hätäasuntoihin muutettiin vuonna 2007 myös Anniklta kun sen asukkaat jäivät vaille kotia.
Tapahtumapaikkana vuonna 2005 avattu, osuuskunnan ja yhdistyksen pyörittämä Vastavirta-klubi ja sen terassi, Pispalan valtatie 39. Monilla on rahaa ostaa kaljaa muttei sarjiksia. Minulla oli sarjiksia muttei kaljaa. Yhdellä pojalla oli pitkät hiukset, Pikku kakkosen paita ja juomana teetä. Voisiko enempää erottua massasta punkkiklubilla? Mainitut sarjikset: Nurin=iso tuoppi, Irtoparta 8=pieni tuoppi ja Tyhmä tyttö kympin. Nurinia lukuun ottamatta loppuunmyytyjä.
Olin keksinyt, että kun kirjoittaa omistuskirjoituksen jollekin mielenkiintoiselle tyypille, saa samalla ongittua tietoonsa tämän nimen ja on jo askeleen lähempänä toivottua lopputulosta. Mikon kanssa tämä ei onnistunut. Pravdassa soittivat ainakin jollain keikoilla ja (tässä kuvassa) mm. Kusti Vuorinen, Punch, Sami Sippola. Muita bändin soittajia muistaakseni Ville Rauhala, Simo Laihonen ja Juppo Paavola. Eri keikolla kokoonano vaihtuu, mutta Punch on aina orkesterin keulahahmo. Taas musiikki ilmeneen vesiväriläntteinä kuvassa.
Tapahtumapaikkana Telakka. Rakennus on vuonna 1909 rakennettu Maantuotteen mylly. Vuonna 1996 tila muutettiin kulttuuritalo Telakaksi, jossa toimii mm. ravintola, klubi ja teatteri. Se sijaitsee Tullikamarin pakkahuoneen (valmistunut vuonna 1901), Attilan kenkätehtaan (1915) ja SOK:n funkkis-tyylisen varastorakennuksen (1930) läheisyydessä. Jälkimmäinen on kylläkin ikävästi kadonnut osaksi Tullintorin kauppakeskusta. Vuonna 2007 DJ Kallio soitti levyjä alkuillasta Telakalla.
Helsingin sarjakuvafestivaalit 2007. Kulttuuriareena Gloria toimii vuonna 1929 perustetussa elokuvateatterissa. Ovella norkoilee ainakin Ville Pynnönen, Mari Ahokoivu seurassaan Karri Lehtonen. Viimeisessä ruudussa näkyvä, myyntipöytään kiinnitetty lippu on esillä 17.5.2015 asti Tampereella Finlaysonilla, Työväenmuseo Werstaan Feminismi-näyttelyssä ja lippu kuuluu nykyään museon kokoelmiin.
Tapahtumapaikka Pyynikki. Maailman korkein soraharju, 162 metriä merenpinnasta ja 85 metriä Pyhäjärven pinnasta. Vuoden 1918 sodan tapahtumapaikkoja. Viimeisessä ruudussa näkyy vuonna 1929 rakennettu Pyynikin näkötorni. Edellinen tuhoutui sodassa 1918. Uuden tornin rakentamista rahoitti Rudolf Winterin säätiö. Säätiö on rahoittanut myös lukuisia julkisia taideteoksia Tampereella, koska Winter määräsi testamentissaan varoja käytettäväksi kaupungin kaunistamiseen. Tunnetuksi Winter tuli Keskustorilla sijainneen W:m Sandberg Oy:n rautakaupan omistajana ja johtajana. Ja tietysti Winterin tapetti- ja väritehtaasta. (Rudolf Winter: tehdaskaupungin liikevoima ja hänen perintönsä, Suodenjoki, Sami, A.R. Winterin muistosäätiö 2012) Sula alue Pyhjäjärvelle muodostuu aikaisin keväällä Tammerkoskesta virtaavan veden vaikutuksesta. Jään reunalle kertyy keväisin suuria lokkiparvia. Niiden mahtava ääni kuuluu kauas Pyynikinharjulle iltaisin kun kaupungin liikenne hiljenee.
Opiskelin Tampereen ammattikorkeakoulussa, taiteen ja viestinnän yksikössä kuvataidetta. Yksikkö sijaitsi Finlaysonin vanhalla tehdasalueella. Viime vuonna, vastalauseista huolimatta, ammattikorkeakoulutasoinen kuvataideopetus loppui. Uusia opiskelijoita ei oteta ja vanhatkin muuttivat Finlaysonilta. Yksi kertomus Tampereen historian tarinavyyhdistä on siis luettu loppuun. Sen pituinen se. Tulevaisuus näyttää kuinka suuri virhe on tehty. Kuinka paljon köyhempi on kaupungin kulttuurielämä ilman taidekoulua? Kuinka moni taideteos olisi jäänyt syntymättä, jos taidekoulua ei olisi ollut? Minä, Mikko ja Annikki ainakin. Kuinka moni teos jää syntymättä tulevaisuudessa, kun taidekoulua ei enää ole?
Edellisen sivun yhteydessä mainittu Rudolf Winter omisti myös osan Oy Suomen Trikootehdas Ab:sta, joka ei muuten sijaitse lainkaan käteni osoittamassa suunnassa. Tehtaan perusti Pyynikille Alfred Kordelin vuonna 1903. Nykyäänhän Kordeliinin säätiö taas tunnetaan taiteilijoiden hinkumista apurahoista. Samassa trikootehtaassa oli työhuoneeni vuosina 2001-2012. Suurin osa tuotannostani on piirretty siellä, Pyynikinharjun juurella. Rudolf Winter omisti kuolemaansa asti myös erään talon Tammelasta, jossa tämä kirja on enimmäkseen piirretty.
Järvien korkeusero on 18 metriä. Hervannan historian joudutte lukemaan Wikipediasta.
Jatkuu…