Hyvää kansainvälistä aivoverenkiertohäiriöiden päivää kaikille! Sen kunniaksi tai ei ollenkaan siihen liittyen aukeaa huomenna Kulttuuritalo Laikun Studio-galleriassa näyttely, joka käsittelee aivoverenkiertohäiriöitä. Tai oikeastaan vain yhtä aivoverenkiertohäiriötä, omaani. Esillä on sarjakuvia ja muutakin taidetta muiden muassa rakentamani zoetrooppi.
Kulttuuritalo Laikku, sijaitsee Tampereella osoitteessa Keskustori 4.
Näyttelyyn on vapaa pääsy ja tila on esteetön.
Eipä hommat ole loppuneet vaikka sain blogisarjiksen valmiiksi. Tässä esimerkiksi lista kuvista, jotka aion korjata paperiversioon. Sivunumerot eivät täsmää verkkosarjikseen. Kustannustoimittajalta sain myös listan mm. kirjoitusvirheistä.
Ja tietysti sivut pitää skannata ja käsitellä uudelleen paperikirjaa varten. Sivut olivat myös ihan sekaisin. Tässä olen saanut niitä vähän järkkäiltyä. Vasemmanpuoleisissa pinossa on tapahtumat ennen leikkausta, keskimmäisessä leikkauksesta kotiutumiseen ja oikealla kotiutumisesta tarinan loppuun. Kuten näkyy, sivujen piirustuskoko on melko suuri.
Se homma jäi kuitenkin kesken sillä keksin, että työhuone pitää siivota. Tässä siis kuva siivouksen keskeltä.
Ja mitä löysinkään! Nuudelipussikokoelmani. Tai ainakin osan siitä. Loput ovat vintissä. Nehän mainitaan jo Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvassakin. Ja taas huomaan sanovani itselleni: ”Näistä on hetkenä minä hyvänsä tulossa joku ällistyttävä taideteos.”
Löysin myös Memento morin käsikirjoitusvaiheessa laaditun suunnitelman tapahtumien kulusta ja eri kohtauksista. Neuropsykologin nimi peitetty.
Olen jo Minä, Mikko ja Annikki -teosta tehdessä käyttänyt samaa taktikkaa. Siitä löytyi tämä vanha kuva.
Samoja vahaliituja löysin kolmessa erilaisessa tuotepakkauksessa. Keskimmäinen omalta kouluajaltani.
Toki liituja oli laajempikin värivalikoima kuin tuossa koulupakkauksessa. Mutten edes muista milloin olisin viimeksi piirtänyt liiduilla!
Nyt taas olen tarttunut Memento moriin ja noihin listaamiini muutoksiin, jotta siitä saataisiin mahdollisimman hyvä albumi kevääksi.
Tämä sarjakuva on julkaistu ensimmäisen kerran ½-lehden verkkolehdessä vuonna 2014. Se oli osa sarjakuvaketjukirjettä ja kommentti Johanna Longan ja Otso Höglundin sarjakuviin. Lue kyseiset sarjakuvat napsauttamalla taittelijan nimeä.
Saa nähdä kuinka taiteilijoiden toimeentuloon vaikuttaa se, että perussuomalaiset ovat nyt maan toiseksi suurin puolue. Edellisissä eduskuntavaaleissahan puolueen näkemys oli selkeä. ”Perussuomalaiset kokevat suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan ensisijaista postmodernin nykytaiteen tukemiseen verrattuna. Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle.” (Suomalaiselle sopivin -Perussuomalaiset r.p:n eduskuntavaaliohjelma 2011)
Mitenkähän Jaanan käy? Ovatko reiät tekotaiteellisia postmoderneja kokeiluja vai vahvistavatko ne suomalaista identiteettiä? Nyt tarkkana sen apurahahakemuksen kanssa!