Koiravanhus sairastui eilen. Nyt voi jo paremmin.

Kuvissa koira nukkuu sylissäni kun luen ATK:sta Liv Strömquistin uusia vielä ilmestymättömiä sarjakuvia. (Haastattelen häntä lauantaina Turun varjokirjamessuilla. Olen siitä innoissani!) Koiralla, joka täyttää pian 14 vuotta, on yllään hieno tekninen lihas- ja nivelkipuihin auttava paita, jollaisia ravihevosetkin pitävät. Tämä vaan on ommeltu ihmisten kaulurista. Asun vanhassa ja koleassa talossa. Se ei ehkä ole paras mahdollinen koti vanhukselle. Toisaalta on täällä varmasti talon 110-vuotisen historian aikana moni muukin vanhus palellut. Kaikki eivät vaan vietä ehtoopäiviään lattianrajassa.

Tässäpä maanantainen Mokakuun kuva.

Esineitä ikkunalaudalla. Mitä ne ovat? Jäämeren kuluttama pala betonia, posliininuken pää, lasinen paperipaino, metallinen mäyräkoira, meren hioma puun pala, ja toinenkin, kaakeliuunistamme kunnostuksen yhteydessä löytynyt vanha mustunut lusikka ja litteä kivi Bristolin lahden rannalta.

Piirretty, kuten eilisetkin kuvat, säiliösiveltimellä, joka on täytetty laimennetulla värillisellä musteella.

Kun työkseen tekee kuvia, on todella mukava välillä piirtää jotain, joka ei olekaan työtä. Siksi päätin osallistua Inktoberiin, johon minut tutustutti vuosi sitten työharjoittelijani Samuli. Ajattelin haastaa itseni ja piirtää kaikki kuvani havainnosta. Se on mukavaa puuhaa ja ihanan meditatiivista. Mahtavaa päivittäin uppoutua hetkeksi katsomaan, näkemään ja siirtämään näkymä paperille, jos suinkin pystyn. Ja jos en pysty, ei haittaa. Tänään, sunnuntaina, tovi vierähti aika pitkäksi, koska oli aikaa.

Enää pitäisi keksiä mikä Inktober on suomeksi. Mokakuu?

Koska malli liikkui pikkasen liikaa, päätin piirtää toisen kuvan, jossa mallina on rauhallisempi objekti.

”Pieni koira nukkuu sängyllä”