Sairaslomani on vihdoin loppu ja olen pääsyt taas piirustuspöydän ääreen. Tässä sarjakuva, joka on jatkoa ennen sairaslomaa alkaneelle tarinalle lapsuuteni Hervannasta. Sarjakuvan taustatyöstä kerron päivityksen lopussa.
Seuraava osa ilmestyy taas kahden viikon kuluttua 24.3. 2023.
Ruutujen takaa
Sarjakuva perustuu suurelta osin muistoihini. Minulla oli vakaa muistikuva, että Kanjonin sillalla ei olisi ollut kevyen liikenteen väylää lainkaan. Löysin kuitenkin Tampereen kaupungin karttapalvelusta ilmakuvan vuodelta 1987, eli hieman sarjakuvan tapahtuma-ajankohtaa myöhemmin. Siinä jonkinlainen kevyen liikenteen väylä sillalla kulkee.
Lähde: https://kartat.tampere.fi/oskari/
Finna.fi-hakupalvelun avulla löysin Työväenmuseo Werstaan kuva-arkiston kuvan sillalta ja kuvassa kevyen liikenteen väylä on rajattu moottoriliikenteestä betoniporsailla ja niiden väliin viritellyllä kettinkiaidalla.Tarkkaan katsoessa tämän rakennelman voi ehkä nähdä ilmakuvassakin. Kuvan kuvausajaksi on merkitty 80-luku, Tampereen kaupungin linja-auton perusteella arvioisin vuosikymmenen loppupuolelta. Kevyen liikenteen väylän ja autotien välissä ei näytä kulkevan katualueen käyttötarkoitusta rajaavaa katukiveystä eli rotvallia. Selvästikin liikkuminen jalkaisin tai pyörällä on sillalla koettu vaaralliseksi, koska autot on jossain vaiheessa rajattu betoniporsain ja kettingein omalle puolelleen. Ja onhan pyöräilylle ja jalankululle varattu tila voinut olla aluksi paljon kapeampikin. Hervannan Valtaväylällä, joka sillan ylittää, ajonopeudet olivat ja ovat yhä korkeita.
Veikko Seppänen/ Työväenmuseo Werstas.
Lapsena Kanjonin silta tuntui paljon pidemmältä, kuin nykyään. Ihan loputtoman pitkältä ja sitä kokemusta olen tässä myös halunnut kuvata. Siskollani ei oikeasti ollut tuollaista vaaleanpunaista takkia, mutta tiedän, että sellaisen hän olisi varmasti halunnut. Meillä lapset puettiin pääsääntöisesti pelastusarmeijan kirpputorilta ostettuihin vaatteisiin, mikä ei tuohon aikaan ollut ollenkaan hienoa, ekologista tai edes kierrättämistä, vaan ainoastaan merkki köyhyydestä.(Myöhemmin minulle selvisi että emme olleet köyhiä, lapsille ei vaan osteltu vaatteita tuhlailevasti) Kirpputorivaatteissa ilakoivat vielä 1970-luvun kuosit ja värit. Vaaleanpunainen ei todellakaan kuulunut niihin.
Viimeisessä ruudussa näkyvä Turtolan automarketti ei oikeasti sijaitse ihan noin lähellä Kanjoninsiltaa.
Nykyään kanjonin ylittää kaksi vierekkäistä siltaa ja rotvallilla moottoriliikenteestä erotettu kevyenliikenteenväylä kulkee molemmilla silloilla. Tampereen ratikalla on kanjonin yli vielä oma siltansa ja silläkin sillalla on oma kevyen liikenteen väylänsä.