Memento mori ilmestyy maanantaina 16.3. 2020 Siispä voisi olla ajankohtaista kertoa tuosta yllä syntyvästä kannesta. GIF-animaation laati työharjoittelijani Veera. Kannen originaali on esillä pikkunäyttelyssäni Tampere kuplii -festivaaleilla 21.-22.3.202. Tampere-talo, 2.krs, Duetto-salien aula. Käykääpä katsomassa! (Tampere kuplii peruttu.)
Olin katsellut Artist of the Year -tosi-TV-sarjaa ja inspiroitunut taas maalauksesta. Päätin tehdä kannen guasseilla ja peittävillä väreillä. Guasseillahan voi myös maalata läpikuultavammin.
Olin tehnyt valmiiksi useampia maalauspohjia: kiinnittänyt eri sävyisiä sävypapereita liimapaperilla vaneri- ja MDF-levyille ja sutinut päälle turkoosin pinnan. Halusin kuitenkin, että paperin terrakotanvärinen pinta kurkkii turkoosin alta eläväisesti, luoden hienoja kontrasteja. Kontrasteista nimittäin tykkään. Kuva-alan koko on noin A3, jotta se mahtuu vielä skanneriin.
Lähtökohtana oli valokuva omasta pärstästäni, jota käytin mallina. Halusin, että kasvot ovat vasemmalle, kohti menneisyyttä, jota sarjakuva käsittelee. Mutta silmät saisivat katsoa suoraan katsojaan. Ilmeestä halusin vakavan, mutta itsevarman.
Aloitin luonnostelun siveltimellä, vahvoin viivoin. Pystyin aika rohkeasti tarttumaan toimeen, koska maalauspohjia oli useita valmiina. Saattoi mokata rauhassa.
Sitten vain lisäilin eri sävyisiä valokohtia. Varjoja tuskin lainkaan. Vasemmalta kasvoihin osuu lämmin valo, oikealta kylmempi. Iso osa kasvoista jäi silti taustan väriseksi. Halusin jättää kuvan hyvin maalaukselliseksi, silottelemattomaksi.
Tähän maalaukseen kuluu aikaa 4 tuntia ja 8 minuuttia. Tämä selvisi valokuvien tiedoista. Itse asiassa paidan maalasin hieman myöhemmin, mutta kasvot siis tuossa ajassa. Se on kutakuinkin sama aika kuin kilpailijoilla on muotokuvan maalaamiseen tuossa mainitsemassani TV-sarjassa.
Kantta varten tein vielä aivojen verisuonia kuvaavan ”sädekehän” toiselle paperille, jonka sitten kuvankäsittelyohjelmassa lisäilin kuvaan. Lisäksi tekstasin musteella kannen kaikki tekstit käsin; lattasiveltimellä otsikon ja palloterällä muut tekstit.
Nyt mun täytyy poistaa Memento mori verkosta. Kirja siis saatavilla 16.3. riippuen tietysti kauppojen tilausinnosta. Tampereen kirjastossakin näyttää olevan jo varauksia.
Ja muistakaa yhä kalenteriäänestys!
Aijjettä, hain Memento morin juuri postista (sateessa, pyörällä) ja nyt olen kävellyt kotona ympäriinsä sen kanssa hymyillen ääliömäisesti, vaikka vähän itkettää myös. Aivoterveys-lehdestä huomasin, että tällainen on olemassa ja tilasin heti. Lehdessä olleet ruudut …no, tutulta tuntuivat, liian tutuilta, ja se raivostuttaa! Miksi AVH:n seurausten kanssa lääkärit (ja Kela!!!) on niin kujalla, kun heti alkuun hoito on käsittääkseni Suomessa kuitenkin tosi hyvää?! Osastolta pääsyyn sitten loppuu kaikki hyvä, ja sairastunut jää yksin ihmettelemään, että mitenkä tämä elämä ja olema nyt toimiikaan. Ainakin, jos on ”päässyt vähällä”, eli mitään selvästi näkyvää seurausta ei jää.
Minulle on myös tarjoiltu masennusdiagnoosia lääkkeineen, ja ”Arkeen voimaa” -ryhmää. Kiitos mutta ei kiitos, en tarvitse ”arkeen voimaa”, tarvitsen validointia sille, että voimaa ei ole, eikä tule! En kuulu pitkäaikaistyöttömäksi, olen työkyvytön ja haluan sen mukaisen eläkkeen, jotta voin tehdä töitä sen verran (=vähän), mihin kykenen.
Mutta onneksi työmarkkinatuellakin saa ostettua sarjakuvataidetta ja hömelöidä sitten onnellisena uuden kirjan kanssa, kun ei ihan vielä raaski lukea sitä.
Kiitos!
Hei,
Kiitos viestistäsi! Oma kokemukseni on myös se, että alkumetreillä hoito sujuu tosi mallikkaasti, tai no okei, kyllä ensihoitajien kanssa piti vähän kinata, että pääsi kyydillä ensiapuun. Mutta heti kun pää oli kuvattu ja vaiva selvinnyt, sujui kaikki hyvin ja ennen kaikkea tunsi olevani turvassa. Ongelmat tosiaan alkoivat kun siirryin yliopistollisesta sairaalasta kaupungin ”asiakkaaksi”. Ehkä terveyskeskuslääkäri on vain niin tottunut diagnosoimaan masennusta. Mullahan on yhä papereissa se masennusdiagnoosi ja ”Hyvinvointia luonnosta”-kurssi näkyy säännöllisinä psykiatrikäynteinä asiakirjoissa. Toisinaan yhä joku, jotain ihan muuta vaivaa hoitava lääkäri, ottaa asian puheeksi kun on lueskellut papereistani ”masennuksestani”. No, lukekaa sarjis niin tiiätte mistä puhun.
Luin juuri (vasta nyt) kirjasi Memento mori. En ole lukenut mitään näin hyvää useampaan vuoteen! Toivoisin, että kaikki potilastyötä tekevät lukisivat tämän. Itselleni ostan omaan hyllyyn lohtukirjaksi, sellaiseksi joka luetaan aina uudestaan ja uudestaan <3
Hei,
Kiitos kehuista. Kiva, että tykkäsit. Eikä ole mitään syytä pahoitella, että on lukenut kirjan vasta nyt. Uskon, että teos kestää aikaa, eikä se itsestänikään tunnu mitenkään vanhalta vielä.