Koirani Kaapo täytti viime lauantaina 13 vuotta. Se on paljon se. Nämä kuvat piirsin työpäivän alkulämmittelynä tussatessani Ottopoikia ja työläistyttöjä talvella 2010-11 mallinani uskollinen seuralaiseni työhuoneellani.

Kaapo tykkää nukkua kaikenlaisissa vaatemytyissä. Tässä yllä kuvattuna toppahousuissani. Ilmeisesti oli kylmä päivä.

Ilmeisesti vuodenvaihde ei ole ollut tuolloin kovin railakas, sillä näyttää siltä, että olen viettänyt sitä koiran kanssa työhuoneella.

Yritäpä itse nukkua joskus niin, että ranteesi lepää somasti nenäsi ja kantapääsi päällä.

Kaapo tuli elämääni keväällä 2004. Samana syksynä ilmestyi ensimmäinen sarjakuva-albumini Tyhmä tyttö, josta löytyy tällainen sarjis. (Valokuvattuna kirjasta, koska mulla ei ole mitään digitaalisia tiedostoja tästä albumista.)

Elina on koiran toinen omistaja ja meillä on koiran yhteishuoltajuus. Kaapo on puolet ajasta meidän luonamme ja puolet ajastaan Elinalla.

Pari vuotta tämän jälkeen piirsin Aseman julkaisemaan Aleksis Kiven päivä -antologiaan elämästäni 10.10.2005. Kuten tekivät myös muut hankkeesseen osallistuneet piirtäjät. Minun päivääni kuului tietysti myös Kaapo.

Ja tietysti vuonna 2008 ilmestyneen Jää-albumin takakannesta Kaapo löytyy myös.

Kuten myös ruotsalaisen  Allt för Konsten -antologian kannesta vuonna 2009.

Vuonna 2012 Kaapo tuli pelastaneeksi koulun roskakatokseen sammuneen ihmisen. Siitä kerron Pakkasyö-luvussa  Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvassa. Tämä tarina on tosi.

Kaapo on hyvin huomionhakuinen ja yrittää saada kaiken huomioni tuhmuuksillaan. Esimerkiksi tässä on kummasti päässyt kaatumaan työhuoneeni paperikori ja vandaali on jäänyt odottelemaan rikospaikalle, että joku huomaisi urotyön. Pikkasen on pitänyt levitelläkin silppua kun muuten ei toruja tunnu heruvan. Toisinaan Kaapo taas ottaa jotain mitä ei saisi, esimerkiksi villasukan ja tulee sen kanssa näkyvästi esiintymään työhuoneeni ovelle, että varmasti huomaisin sen. Jos en kiinnitä voroon huomiota, alkaa se heitellä sukkaa suurieleisesti. Tätä esiintymistä tapahtuu siis vain sellaisten esineiden kanssa, joita ei saisi ottaa.

Kaikesta huolimatta on Kaapo ihan mukava otus ja ollut elämässäni niin kauan, että tulee olemaan vaikeaa, kun siitä joskus aika jättää. Mutta nyt vielä siis juhlitaan 13-vuotissynttäreitä! Onnea Kaapo!