Tämä sarjakuva on julkaistu ensimmäisen kerran ½-lehden verkkolehdessä vuonna 2014. Se oli osa sarjakuvaketjukirjettä ja kommentti Johanna Longan ja Otso Höglundin sarjakuviin. Lue kyseiset sarjakuvat napsauttamalla taittelijan nimeä.
Saa nähdä kuinka taiteilijoiden toimeentuloon vaikuttaa se, että perussuomalaiset ovat nyt maan toiseksi suurin puolue. Edellisissä eduskuntavaaleissahan puolueen näkemys oli selkeä. ”Perussuomalaiset kokevat suomalaisen kulttuuriperinnön säilyttämisen olevan ensisijaista postmodernin nykytaiteen tukemiseen verrattuna. Valtion myöntämiä kulttuuritukirahoja on ohjattava siten, että ne vahvistavat suomalaista identiteettiä. Tekotaiteelliset postmodernit kokeilut sen sijaan olisi syytä jättää taloudellisesti yksittäisten henkilöiden ja markkinoiden vastuulle.” (Suomalaiselle sopivin -Perussuomalaiset r.p:n eduskuntavaaliohjelma 2011)
Mitenkähän Jaanan käy? Ovatko reiät tekotaiteellisia postmoderneja kokeiluja vai vahvistavatko ne suomalaista identiteettiä? Nyt tarkkana sen apurahahakemuksen kanssa!
Ainoa asiavirhe tässä on, että ainakaan Suomessa ei ole enää taidekritiikin ammattikuntaa, joka saisi työstä elantonsa, vaan kriitikon ammatti on samanlainen kutsumustyö kuin taidekin. Korvaukset on työmäärään nähden naurettavia ja useimmiten ei edes saa palkkiota kritiikin kirjoittamisesta.
Taiteen kenttä alkaa siis pikku hiljaa olemaan vapaa ainakin ammattitaitoisesta kritiikistä, ei tarvii siitä murehtia työskennellessään.
Nina Mutik on aivan oikeassa. Yhä kuitenkin luovan työn kritiikki on erilaista kuin vaikka myyjän työn, riippumatta siitä mille medialle, millä palkkiolla ja millä ammattitaidolla kritiikki on tehty. Joku saattaa nimettömänä keskustelupalstoilla marmattaa huonosta palvelusta, mutta hyvin harvoin siitä kirjoitetaan suurien päivälehtien sivuilla, tai missään muuallakaan niin, että myyjän nimi mainittaisiin. Eri taiteen alojen lisäksi, politiikka ja urheilu ovat erikoisia ammattialoja, jossa kritiikki (ja ihailu) on julkista ja kohdistuu usein yksilöön. Voin valittaa epäammattimaisesta palvelusta liikkeeseen, mutta valittaako joku Loviisan Riennolle jos Eva Wahlström häviäisi matsin? Ei, vaan siitä tehtäisiin juttu radioon, televisioon, lehtiin ja monenmoisiin verkkojulkaisuihin. Ja kuitenkin, loppujen lopuksi, sarjakuvapiirtäjät, kansanedustajat ja ammattinyrkkeilijät tekevät vain työtänsä.