Sarjainfon kannessa

Uusimmassa Sarjainfo-lehdessä on haastatteluni ja kannessa omakuvani. Omakuvan inspiraationa oli taisteluni aivoverenvuotoa vastaan ja Tuuli ja myrsky -sarjakuvani kansi. Tässä kuva ruotsinkielisestä versiosta, koska siinä värit ovat hieman paremmat. Tuuli ja myrsky on maalattu guasseilla mutta nyt välineenäni ovat vesivärit.

IMG_2346Originaalini kuva-alan koko on noin 34 cm x 34 cm. Paperi tietysti vielä isompi. Aloitin luonnostelemalla vesiväreillä suoraan paperiin. Mallinani valokuva. Paperin paksuus on 300g/m ja se on 100% puuvillaa. Melko karhea akvarellipaperi. Se on tietysti kiinnitetty levyyn kiinni liimapaperilla.

IMG_2058Jatkoin yhä vasiväreillä.

IMG_2059Päätinkin käyttää ääriviivoja, jotka nyt vedenpitävällä musteella ja siveltimellä sudin työhön. Tässä vaiheessa akvarellikerroksia on jo useita.

IMG_2061Tummensin varjoja ja silmiä. Hiuksiinkin sävyjä.

IMG_2062Maalasin sinimustalla vesiliukoisella musteella taustan. Samaa mustetta käytän Memento mori -sarjakuvassa. Paidan taisin tehdä vedenpitävällä mustalla musteella.

IMG_2063Sitten lisäsin valokohtia kasvoihin ja käteen vaalealla guassilla.

IMG_2065Taustalle maalasin guassilla puun, joka samalla on aivojeni verisuonet. Väriä tipahti tippa väärään kohtaan, mutta annoin sen olla. Huiviin vielä laimennetulla musteella raitoja ja valmista on!

IMG_2068Kannessa paita ja tausta miltei katoavat toisiinsa, mutta ei se oikeastaan haittaa. Sävyt myös hieman sammuvat.

IMG_2344

Tärkein työkalu

Tai ainakin yksi tärkeimmistä. Rätti. Mielellään kulunutta puuvillaa. Vanha, satoja kertoja pyykätty paita toimii parhaiten, sillä siitä ei enää irtoa nukkaa. Rättiin pyyhitään  musteterä, ettei väri kuivu työvälineeseen tai kuivataan sivellintä, kun tarvitaan kuivempaa jälkeä. Toisinaan maalaan pinnan vesiväreillä ja sitten kerään väriä jostain kohdasta pois melko kuivalla siveltimellä. Vasemmassa kädessä on silloin rätti, johon sivellin pyyhitään. Rätillä ei koskaan kosketa paperiin. Toisinaan sillä saatetaan pyyhkiä pöytää kun mustetta läikkyy. Harvoin kuitenkaan pöytää ehtii työntouhujen keskellä surra, niin kuin kuvista näkyyimg_0247 img_0248img_0246

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä – In der nordischen Nadelwaldzone

havumetsa_saksa1 havumetsa_saksa2 havumetsa_saksa3 havumetsa_saksa4 havumetsa_saksa5 havumetsa_saksa6Käännös: Christian Jütte. Originaalit esillä Berliinissä 26.2.-4.3.2016. “Berliini Suomix Finnische Berlin-Comix”- näyttelyssä. Galerie VIERRAUMLADEN:ssa. Cranachstr. 46, 12157 Berlin.

Alunperin tämä yksisivuinen sarjakuva on ilmestynyt vuonna 2011 muistaakseni julkaisussa nimeltä ”Hyppää ruutuun”, joka liittyi kai jollakin tavalla Designmuseon näyttelyyn suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlavuonna. Tekniikka on muste (vedellä laimennettu) ja vesiväri sekä hitusen  puuvärejä ja guassia. Ruutujen reunoina tuo revitty akvarellipaperi.

Hervanta, pitkäaikainen kotipaikkani, on lyönyt leimansa tähän sarjkuvaan. Juuri tuollaista Hervannassa on. Kaupunki loppuu yllättäen ja metsät alkavat. Tervapääskyt metsästävät kerrostalojen välissä pitäen kovaa kirkunaa lentäessään ikkunoiden ohi.

Ruudussa 2 on muuten virhe! Mänty ja mustikka harvoin kasvavat samassa paikassa.

Seikkailuja vesiväripaperilla

Viime viikonloppuna Porvoon Å-festeillä esittelin yleisölle näyttelyäni ja vastailin kysymyksiin tekniikoistani ja työtavoistani. Miksi en väritä koneella?

Tämä alunperin kaksisivuinen sarjakuva kertoo vastauksen. Se ilmestyi vuonna 2011 Sarjainfo-lehden Välineurheilua-artikelisarjassa. Jutuissa sarjakuvantekijät kertoivat käyttämistään välineistä. akva1akva2akva3akva4akva5akva6akva7 akva8akva9 akva10akva11 akva12akva13akva14