Työvälineistä ja pigmenteistä

Tämä liittyy tuohon edelliseen päivittelyyni. Yleensä en kerro minkä merkkisiä värejä tai kyniä käytän, sillä en koe tarvetta mainostaa. Lisäksi erilaiset työvälineen toimivat yhdellä, eivätkä toisella lainkaan, riippuen työskentelytavoista ja käsialasta. Kolmas haluaa, että vesiväri pysyy kauan märkänä, neljäs toivoo sen kuivuvan nopeasti, viides tahtoisi värikynän leviävän hönkäyksestä ja kuudes toivoisi sen pitävän pyyhekumia ja vesiväriä. Pyrin siis visusti välttämään suosituksia työvälineiden suhteen. Tässä alla kuitenkin testisivulla käyttämäni työvälineet ja lopussa vielä testisivu toistamiseen. Näette ainakin mikä kynä leviää vesivärin kanssa ja vältytte tekemästä sitä testiä itse. Kaikkea muuta suosittelen kyllä testailemaan. Se on myös mukavaa puuhaa.IMG_2348IMG_2344IMG_2355Kuvan ylälaidassa on mallilappuni, johon olen maalannut kaikki palettini vesivärit. Olen myös kirjoittanut, onko kyse taiteilijalaatuisesta (TL) vai peruslaatuisesta. Tai jos merkki on joku muu kuin yleensä käyttämäni. Pyrin ostamaan värit taiteilijalaatuisena, jos vain suinkin on varaa. Niissä on usein paremmat pigmentit, aidot pigmentit tai enemmän pigmenttiä, eli vesivärikakku kuluu hitaammin loppuun. Maavärit, eli yleensä ruskeat, ovat halvempia pigmenttejä. Ne maksavat silti taiteilijalaatuisina 8,90€/kakku. Kobolttivärit ja jotkut punaiset ovat vielä kalliimpia: 12,20€/kakku.

IMG_4338
Olen myös kirjannut ylös mitä pigmenttiä väri sisältää. Jos ja kun jonkun sävyn tuotanto loppuu, saatan löytää saman värin toisen yrityksen värikartasta.
Hienot turkoosit ovat kobolttia. Olisi kiinnostava tietää mistä väreihin käytetty koboltti tulee. Koboltin louhinta on hyvin arveluttavaa puuhaa. 40% siitä tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, jossa monet kaivokset ovat epävirallisia ja niissä työskentelee myös lapsia. Jotta minulla olisi säihkyvä turkoosi on jollakulla kenties vähemmän säihkyvä lapsuus. Kauhea ajatus.
Taannoin kadmiumin, jota käytettiin voimakkaissa keltaisissa, oransseissa ja punaisissa, louhinta kiellettiin Euroopassa sen myrkyllisyyden takia. Kadmiumin louhinta on aiheuttanut suunnattomia ympäristötuhoja. Paletissani on yhä neljä kadmiumväriä, kaksi keltaista ja kaksi punaista. Jotkut valmistajat myös yhä myyvät kadmiumvärejä.
Tässä vielä kuva paletistani. Värejä on melko vaikea erottaa toisistaan kakuista. Pulmaan auttaa siis mallilappu.

IMG_4337Ja vielä testisivu, jossa näitä välineitä käytettiin:

aloitus6

Ruudun takaa: Sisaret 1918, osa 1

Se on sitten sisällissodan muistovuosi. Tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta.

sota1Sata vuotta sitten, ihan näihin aikoihin, pyyhkäisi sota kotini yli. Punainen Tammela antautui 3.huhtikuuta.

sota2Nuo kuvat ovat teoksesta Minä, Mikko ja Annikki. Mutta onpahan tuota sotaa tullut käsiteltyä uudemmassakin teoksessa. Nimittäin Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa, joka ilmestyy ensi lauantaina Tampere Kuplii -festivaaleilla.

Kustantajan, eli Arktisen banaanin, sivuilta löytyy siitä lisätietoa.”Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa kymmenen ansioitunutta sarjakuvapiirtäjänaista tulkitsee kymmenen naisen tai lapsen kokemuksia vuoden 1918 tapahtumista. Valitut tositarinat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta.”

Minä halusin tehdä Tampereelle sijoittuvan kertomuksen ja Reetta Laitinen, kirjan toimittaja, valitsi minulle punakaartilaisnaisen. Ida Brusi, omaa sukua Riuttu, osallistui Tampereen puolustamiseen sodan loppuhetkillä. Hänen kertomuksensa on melko tunnettu ja laajalti käytetty muissakin taideteoksissa ja tutkimusaineistona.

Tässä esimerkkisivussa punaisten vallassa ollut kaupungintalo, eli nykyinen raatihuone, alkaa antautua.

Luonnos. Yleensä en tee luonnoksia tällä tavalla eri paperille.

sota3Tussaus siveltimellä ja tekstaus G-terällä.

sota4Harmaasävyt laimennetulla musteella ja punainen guassilla.

sota5Nuo värikynillä tehdyt korjaukset, esimerkiksi ovessa ruudussa 4, eivät haittaa sillä sarjakuva painetaan kaksivärisenä, eli harmaasävynä ja punaisena, joka on Pantone 485C. Tätä varten kuvaan pitää siis tehdä värierottelu.

Harmaat sävyt (pikkasen tumma versio näköjään) ilman punaisia pintoja:

sota6ja punainen väri:

sota7Nämä kaksi kylläkin samassa tiedostossa, eri kanavilla, että menevät kohdalleen painossa.

Vaikka minun sarjakuvani on vain seitsemän sivua pitkä, taustatyön määrä oli aivan tukahduttava. Miltä Tampere näytti? Mitä rakennuksia, katuja ja siltoja oli jo olemassa ja mitä ei vielä ollut? Missä ja millainen oli raittiusseuran talo Taisto ja miltä vuonna 1918 näytti työväentalo? Millaiset maisemat olivat Ratinassa? Oliko kylmä nukkua huhtikuun yönä raatihuoneen parvekkeella? Millaiset vaateet? Millaiset aseet? Millaiset olivat naiskaartilaisten lyhyet hiukset? Niistä ei löytynyt yhtään kuvaa. Kysyin asiaa myös historiantutkija Tuomas Hopulta ja hän totesi myös, ettei kuvia ole. Päädyin sitten 20-luvun tyyliseen polkkatukkaan.

img188Tämä sivu on piirretty harmaalle sävypaperille, sillä siinä ollaan eri hetkessä kuin ensimmäisessä esimerkkisivussa, joka on itse asiassa takauma.

Kun piirsin tätä sarjakuvaa tulin piirtäneeksi myös tekoprosessista tai siitä irrottautumisesta sarjakuvan tänne lokiin.

Kerron täällä lähipäivinä myös Sisaret 1918 -teoksen kannen synnystä.

Hyvä tasa-arvon päivää kaikille!

En ehtinyt

tyohuoneNää sivuthan on ihan kesken! Saan väritettyä ne perjantaihin mennessä. Sitten ilmestyy taas Memento mori.

Kuten kuvasta näkyy, piirrän ja tussaan aina noin neljä sivua kerrallaan ja väritän sitten niitä yhtä aikaa. Koska työskentelen enimmäkseen märkää kuivalle -tekniikalla, pitää edellisen värikerroksen olla kuiva. Ettei tarvitsisi odotella värin kuivumista ihan jouten, värittelen sitten seuraavaa sivua odotellessa.

varitVäritän Memento moria vesiliukoisella musteella, kahdella eri värillä, josta kummastakin olen sekoittanut valmiiksi kolme eri vahvuista valmista sävyä.

purkitMolemmilla väreillä omat vesikipot. Sinistä vaan ei ole vielä käytetty.

Koska tämä muste ei ole yhtä vedenpitävää kun vesiväri, maalaan punaiset ensin, sitten siniset sävyt, etteivät värit liiaksi sekoitu toisiinsa. Jos tekisin vesiväreillä, ei maalausjärjestyksellä olisi niin väliä. Vesiväri on kuivuttuaan vedenpitävä. Se ei enää leviä seuraavaan kerrokseen jos se vaan saa kuivua välissä.

ratitiMaalatessa käytän kullekin värille omia rättejä, ettei sivellin sotkeennu rätistä. Eikä rättejä tarvitse vaihtaa kovin usein. Rättejä on monta, koska aina osa on märkänä. Kuvassa näkyy myös uudet sukkani/tohvelini. Niissä on sisällä villapohjalliset. Ja tietysti villasukat. Vanhat kuluivat puhki.

IMG_2890Jos väriä on siveltimessä tai terässä liikaa, sen voi myös pyyhkäistä paperille.

IMG_2891Suttupaperista voi tulla kauniskin.

Sarjainfon kannessa

Uusimmassa Sarjainfo-lehdessä on haastatteluni ja kannessa omakuvani. Omakuvan inspiraationa oli taisteluni aivoverenvuotoa vastaan ja Tuuli ja myrsky -sarjakuvani kansi. Tässä kuva ruotsinkielisestä versiosta, koska siinä värit ovat hieman paremmat. Tuuli ja myrsky on maalattu guasseilla mutta nyt välineenäni ovat vesivärit.

IMG_2346Originaalini kuva-alan koko on noin 34 cm x 34 cm. Paperi tietysti vielä isompi. Aloitin luonnostelemalla vesiväreillä suoraan paperiin. Mallinani valokuva. Paperin paksuus on 300g/m ja se on 100% puuvillaa. Melko karhea akvarellipaperi. Se on tietysti kiinnitetty levyyn kiinni liimapaperilla.

IMG_2058Jatkoin yhä vasiväreillä.

IMG_2059Päätinkin käyttää ääriviivoja, jotka nyt vedenpitävällä musteella ja siveltimellä sudin työhön. Tässä vaiheessa akvarellikerroksia on jo useita.

IMG_2061Tummensin varjoja ja silmiä. Hiuksiinkin sävyjä.

IMG_2062Maalasin sinimustalla vesiliukoisella musteella taustan. Samaa mustetta käytän Memento mori -sarjakuvassa. Paidan taisin tehdä vedenpitävällä mustalla musteella.

IMG_2063Sitten lisäsin valokohtia kasvoihin ja käteen vaalealla guassilla.

IMG_2065Taustalle maalasin guassilla puun, joka samalla on aivojeni verisuonet. Väriä tipahti tippa väärään kohtaan, mutta annoin sen olla. Huiviin vielä laimennetulla musteella raitoja ja valmista on!

IMG_2068Kannessa paita ja tausta miltei katoavat toisiinsa, mutta ei se oikeastaan haittaa. Sävyt myös hieman sammuvat.

IMG_2344

Tärkein työkalu

Tai ainakin yksi tärkeimmistä. Rätti. Mielellään kulunutta puuvillaa. Vanha, satoja kertoja pyykätty paita toimii parhaiten, sillä siitä ei enää irtoa nukkaa. Rättiin pyyhitään  musteterä, ettei väri kuivu työvälineeseen tai kuivataan sivellintä, kun tarvitaan kuivempaa jälkeä. Toisinaan maalaan pinnan vesiväreillä ja sitten kerään väriä jostain kohdasta pois melko kuivalla siveltimellä. Vasemmassa kädessä on silloin rätti, johon sivellin pyyhitään. Rätillä ei koskaan kosketa paperiin. Toisinaan sillä saatetaan pyyhkiä pöytää kun mustetta läikkyy. Harvoin kuitenkaan pöytää ehtii työntouhujen keskellä surra, niin kuin kuvista näkyyimg_0247 img_0248img_0246

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä – In der nordischen Nadelwaldzone

havumetsa_saksa1 havumetsa_saksa2 havumetsa_saksa3 havumetsa_saksa4 havumetsa_saksa5 havumetsa_saksa6Käännös: Christian Jütte. Originaalit esillä Berliinissä 26.2.-4.3.2016. “Berliini Suomix Finnische Berlin-Comix”- näyttelyssä. Galerie VIERRAUMLADEN:ssa. Cranachstr. 46, 12157 Berlin.

Alunperin tämä yksisivuinen sarjakuva on ilmestynyt vuonna 2011 muistaakseni julkaisussa nimeltä ”Hyppää ruutuun”, joka liittyi kai jollakin tavalla Designmuseon näyttelyyn suomalaisen sarjakuvan satavuotisjuhlavuonna. Tekniikka on muste (vedellä laimennettu) ja vesiväri sekä hitusen  puuvärejä ja guassia. Ruutujen reunoina tuo revitty akvarellipaperi.

Hervanta, pitkäaikainen kotipaikkani, on lyönyt leimansa tähän sarjkuvaan. Juuri tuollaista Hervannassa on. Kaupunki loppuu yllättäen ja metsät alkavat. Tervapääskyt metsästävät kerrostalojen välissä pitäen kovaa kirkunaa lentäessään ikkunoiden ohi.

Ruudussa 2 on muuten virhe! Mänty ja mustikka harvoin kasvavat samassa paikassa.

Seikkailuja vesiväripaperilla

Viime viikonloppuna Porvoon Å-festeillä esittelin yleisölle näyttelyäni ja vastailin kysymyksiin tekniikoistani ja työtavoistani. Miksi en väritä koneella?

Tämä alunperin kaksisivuinen sarjakuva kertoo vastauksen. Se ilmestyi vuonna 2011 Sarjainfo-lehden Välineurheilua-artikelisarjassa. Jutuissa sarjakuvantekijät kertoivat käyttämistään välineistä. akva1akva2akva3akva4akva5akva6akva7 akva8akva9 akva10akva11 akva12akva13akva14