Sarjainfon kannessa

Uusimmassa Sarjainfo-lehdessä on haastatteluni ja kannessa omakuvani. Omakuvan inspiraationa oli taisteluni aivoverenvuotoa vastaan ja Tuuli ja myrsky -sarjakuvani kansi. Tässä kuva ruotsinkielisestä versiosta, koska siinä värit ovat hieman paremmat. Tuuli ja myrsky on maalattu guasseilla mutta nyt välineenäni ovat vesivärit.

IMG_2346Originaalini kuva-alan koko on noin 34 cm x 34 cm. Paperi tietysti vielä isompi. Aloitin luonnostelemalla vesiväreillä suoraan paperiin. Mallinani valokuva. Paperin paksuus on 300g/m ja se on 100% puuvillaa. Melko karhea akvarellipaperi. Se on tietysti kiinnitetty levyyn kiinni liimapaperilla.

IMG_2058Jatkoin yhä vasiväreillä.

IMG_2059Päätinkin käyttää ääriviivoja, jotka nyt vedenpitävällä musteella ja siveltimellä sudin työhön. Tässä vaiheessa akvarellikerroksia on jo useita.

IMG_2061Tummensin varjoja ja silmiä. Hiuksiinkin sävyjä.

IMG_2062Maalasin sinimustalla vesiliukoisella musteella taustan. Samaa mustetta käytän Memento mori -sarjakuvassa. Paidan taisin tehdä vedenpitävällä mustalla musteella.

IMG_2063Sitten lisäsin valokohtia kasvoihin ja käteen vaalealla guassilla.

IMG_2065Taustalle maalasin guassilla puun, joka samalla on aivojeni verisuonet. Väriä tipahti tippa väärään kohtaan, mutta annoin sen olla. Huiviin vielä laimennetulla musteella raitoja ja valmista on!

IMG_2068Kannessa paita ja tausta miltei katoavat toisiinsa, mutta ei se oikeastaan haittaa. Sävyt myös hieman sammuvat.

IMG_2344

Tärkein työkalu

Tai ainakin yksi tärkeimmistä. Rätti. Mielellään kulunutta puuvillaa. Vanha, satoja kertoja pyykätty paita toimii parhaiten, sillä siitä ei enää irtoa nukkaa. Rättiin pyyhitään  musteterä, ettei väri kuivu työvälineeseen tai kuivataan sivellintä, kun tarvitaan kuivempaa jälkeä. Toisinaan maalaan pinnan vesiväreillä ja sitten kerään väriä jostain kohdasta pois melko kuivalla siveltimellä. Vasemmassa kädessä on silloin rätti, johon sivellin pyyhitään. Rätillä ei koskaan kosketa paperiin. Toisinaan sillä saatetaan pyyhkiä pöytää kun mustetta läikkyy. Harvoin kuitenkaan pöytää ehtii työntouhujen keskellä surra, niin kuin kuvista näkyyimg_0247 img_0248img_0246

Näin syntyi kalenteri 2017

kalenteri2017

Tässä kirjoituksessa syvennytään kalenterin tekovaiheiden tekniseen puoleen, eli mitä työvaiheita kuuluu käsintehdyn osuuden jälkeen. Myös tätä vilkkuvaa GIF-animaatiota sivutaan.
Äänessä tällä kertaa Tiitulla työssäoppimista suorittava Samuli Björkling, Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen graafiselta linjalta.

1

Aluksi päätimme lopullisen julkaisun painovärit. Kalenterien painatus tapahtuisi digipainossa, eli värien määrä ei ollut rajoitettu. Kuitenkin, halusimme kalenterin visuaalisesta ulosannista väreiltään hillityn, eli käytimme vain kolmea väriä mustan ja painopaperin sävyn lisäksi.

2

Kun värit oli päätetty, alkoikin kalenterin työstöprosessi. Loin vektoriohjelmisto Illustratorilla päiville laatikot ottaen mallia jo julkaistujen kalenterien asettelusta (päivät ovat samat kaikissa saman vuoden kalenterissa tietenkin).

3

Seuraavaksi tehdyt päivälaatikot päätyivät taitto-ohjelma InDesigniin. Tein kalenterin taiton kuukausijärjestyksessä aika lailla koko työskentelyn ajan. Lopussa vasta sivujärjstys muutettiin, sillä tammikuun kuva- ja kalenterisivu muodostavat kannet. InDesignissa pystyy kätevästi huolehtimaan marginaaleista ja leikkuuvaroista.

4

Kuvasivut skannattiin korkealaatuisiksi TIFF-tiedostoiksi kahdessa osassa, ja niistä koostettiin Photoshopissa jälleen kokonaisia. Apulinjoja hyödyntäen kuvien horisonttimaisemat suoristettiin.

5

Päätin pohjata kalenterisivut johonkin yksityiskohtaan kuvituskuvista. Värikuvista saatiin rasterikuvia käyttämällä rasterointiin varta vasten tarkoitettua makroa (actionia).

6

Photarissa on sisäänrakennettuna ominaisuutena ainakin uusimmissa versioissa mahdollisuus muodostaa kaksisävykuvia (duotones) parilla klikkauksella. Kuvan tilan pitää olla Harmaasävyt (Grayscale), josta tilan voi muuttaa kaksisävykuvaksi.

7

Paljon kalenterissa käytettyjä työkaluja olivat Selektiivinen värikorjailu (Selective Color) sekä Korvaa väri (Replace Color). Kuvan päälle on eri tasolle asetettu tavoiteväri, ja näillä työkaluilla on erittäin kätevä tehdä värialueista halutunlaisia, osävärejä säätelemällä tai valotuksen määrää muuttamalla.

8

Kalenterisivujen taustojen muodostamista varten värikuvien mustavalkoarvoja tuli säätää, jotta rasteripisteisiin saataisiin vaihteluvuutta (mitä tummempi väri, sitä tiheämmin on rasteripisteitä).

dymo_valine

Alussa pyörivää GIF-animaatiota varten tehtiin tekstinpätkä tällaisella dymo-kohotarrakirjoittimella mieleisen tyylin saamiseksi. Allekirjoittanut ei ainakaan ennen ollut käyttänyt tätä välinettä, mielenkiintoinen ja näppärä väline kyllä.

9

Edellinen tekstinpätkä skannattu Photariin, kuvasuhteet muutettu GIF-animaatioon sopivaksi. Värisävyjä nostettu esiin.

10GIF-mainoksen aikajana. Nähtävillä on yksittäisten kuvien kehysnopeus sekuntilta (frames per second).

 

Rypälepommeja Seinäjoelle

Tässä yksi sivu ja sen työvaiheet sarjakuvasta Jäähyväiset, joka julkaistiin syksyllä 2015 Sadankomitean kustantamassa antologiassa Rauhan tiellä – antimilitaristisia sarjakuvia. Albumi on esittelyssä Tampere Kuplii -festareilla ensi lauantaina 19.3.2016 klo 15 Tampere-talon Sopraano-salissa. Paikalla lisäkseni piirtäjät Aino Sutinen, Niko-Petteri Niva ja Hannele Richert sekä Sadankomiteaa edustamassa Anni Lahtinen.

Tämä sarjakuva kertoo nuoren henkilön näkökulmasta, millaista olisi jos Seinäjokea olisi pommitettu rypäleaseilla. Siirsin tapahtumia ja tunteita maailmalta Suomeen, sillä huomasin, että ihmisiä ei kosketa se, että libanonilainen lapsi tai appelsiininviljelijä räjähtää rypälepommin tytärammukseen. Sarjakuvan työvälineet: lyijäri, muste ja terä, värilliset musteet, guassi ja puuväri.

Olen Tampere Kuplii-tapahtumassa puhumassa myös lauantaina 19.3. klo 13 Tullintorilla JP Ahosen kanssa Tampereesta sarjakuvissamme. Ja sunnuntaina 20.3. jatkamme JP:n kanssa ja jengiimme liittyy myös Emmi Nieminen. Sillä kokoonpanolla puhumme sarjakuvista ja aktivismista Tampere-talon Studiossa Klo 15.

IMG_0035IMG_0045 IMG_0068 IMG_0087 IMG_0096 IMG_0100 IMG_0143 IMG_0150

Seikkailuja vesiväripaperilla

Viime viikonloppuna Porvoon Å-festeillä esittelin yleisölle näyttelyäni ja vastailin kysymyksiin tekniikoistani ja työtavoistani. Miksi en väritä koneella?

Tämä alunperin kaksisivuinen sarjakuva kertoo vastauksen. Se ilmestyi vuonna 2011 Sarjainfo-lehden Välineurheilua-artikelisarjassa. Jutuissa sarjakuvantekijät kertoivat käyttämistään välineistä. akva1akva2akva3akva4akva5akva6akva7 akva8akva9 akva10akva11 akva12akva13akva14

Olen piirtänyt yhtä juttua

IMG_0164

Ensimmäisen sarjakuvan tekemiseen käytettyjä työvälineitä.

IMG_0170

Käsikirjoitus

IMG_0171

Luonnos ruutujaosta ja henkilöiden sijainnista toisiinsa nähden. Sarjakuvani ovat usein staattisia, eikä kuvakulma juurikaan vaihdu kohtauksen aikana. En sitten jaksanut luonnostella enempää. Usein hahmojen sijainti määrittyy sen perusteella kuka dialogin aloittaa tai miten keskustelu etenee. Valmiissa sarjakuvassa ensimmäisessä ruudussa on oikeastaan virhe, sillä oikeanpuoleinen henkilö aloittaa puheen ja vasemmanpuoleinen vastaa. Teksti luetaan siis vasemmalta oikealle, ylhäältä alas, mutta kuvan tapahtumat oikealta vasemmalle. Luonnoksessa kohtaus on jaettu kahteen ruutuun, jolloin kuvassakin Tiitu puhuu ensin ja vastaus mumistaan vasta seuraavassa ruudussa. Tokihan koko sarjis olisi voitu sommitella niin, että Tiitu olisi kaiken aikaa vasemmassa laidassa, mutta jumitan faktoihin ja koin suurta tarvetta sijoittaa hana ja vedenkeitin keittiöön niiden oikeille paikoille.ruutu1

IMG_0158

Ruudut ja tekstaus. Tekstaan lähes aina musteella, koska muste on mustempaa kuin huopakynät. En ollut ihan varma minkä kokoinen teksti näkyy monitorilla.

IMG_0159

Luonnostelu.

IMG_0160

Tussaus. Tämän jälkeen tein vielä sävyt laimennetulla tussimusteella ja valkoisella guassilla. Kerron maalaamisesta enemmän joskus toiste, ehkä jonkun toisen sarjakuvan yhteydessä.

radio_pieni