Työvälineistä ja pigmenteistä

Tämä liittyy tuohon edelliseen päivittelyyni. Yleensä en kerro minkä merkkisiä värejä tai kyniä käytän, sillä en koe tarvetta mainostaa. Lisäksi erilaiset työvälineen toimivat yhdellä, eivätkä toisella lainkaan, riippuen työskentelytavoista ja käsialasta. Kolmas haluaa, että vesiväri pysyy kauan märkänä, neljäs toivoo sen kuivuvan nopeasti, viides tahtoisi värikynän leviävän hönkäyksestä ja kuudes toivoisi sen pitävän pyyhekumia ja vesiväriä. Pyrin siis visusti välttämään suosituksia työvälineiden suhteen. Tässä alla kuitenkin testisivulla käyttämäni työvälineet ja lopussa vielä testisivu toistamiseen. Näette ainakin mikä kynä leviää vesivärin kanssa ja vältytte tekemästä sitä testiä itse. Kaikkea muuta suosittelen kyllä testailemaan. Se on myös mukavaa puuhaa.IMG_2348IMG_2344IMG_2355Kuvan ylälaidassa on mallilappuni, johon olen maalannut kaikki palettini vesivärit. Olen myös kirjoittanut, onko kyse taiteilijalaatuisesta (TL) vai peruslaatuisesta. Tai jos merkki on joku muu kuin yleensä käyttämäni. Pyrin ostamaan värit taiteilijalaatuisena, jos vain suinkin on varaa. Niissä on usein paremmat pigmentit, aidot pigmentit tai enemmän pigmenttiä, eli vesivärikakku kuluu hitaammin loppuun. Maavärit, eli yleensä ruskeat, ovat halvempia pigmenttejä. Ne maksavat silti taiteilijalaatuisina 8,90€/kakku. Kobolttivärit ja jotkut punaiset ovat vielä kalliimpia: 12,20€/kakku.

IMG_4338
Olen myös kirjannut ylös mitä pigmenttiä väri sisältää. Jos ja kun jonkun sävyn tuotanto loppuu, saatan löytää saman värin toisen yrityksen värikartasta.
Hienot turkoosit ovat kobolttia. Olisi kiinnostava tietää mistä väreihin käytetty koboltti tulee. Koboltin louhinta on hyvin arveluttavaa puuhaa. 40% siitä tulee Kongon demokraattisesta tasavallasta, jossa monet kaivokset ovat epävirallisia ja niissä työskentelee myös lapsia. Jotta minulla olisi säihkyvä turkoosi on jollakulla kenties vähemmän säihkyvä lapsuus. Kauhea ajatus.
Taannoin kadmiumin, jota käytettiin voimakkaissa keltaisissa, oransseissa ja punaisissa, louhinta kiellettiin Euroopassa sen myrkyllisyyden takia. Kadmiumin louhinta on aiheuttanut suunnattomia ympäristötuhoja. Paletissani on yhä neljä kadmiumväriä, kaksi keltaista ja kaksi punaista. Jotkut valmistajat myös yhä myyvät kadmiumvärejä.
Tässä vielä kuva paletistani. Värejä on melko vaikea erottaa toisistaan kakuista. Pulmaan auttaa siis mallilappu.

IMG_4337Ja vielä testisivu, jossa näitä välineitä käytettiin:

aloitus6

Sosiaalista eristäytymistä

palettiTuntuu todella erikoiselta, että vielä viime viikon maanantaina kävin ompeluseurassa. Nyt en enää käy missään. Paitsi ruokakaupassa. Rupesin maalaamaan.

asetelmaMemento morin jälkeen”. Akryyli kankaalle 72×91 cm. Tiitu Takalo 2020.
Aika perinteistä! En edes muista milloin olisin maalannut näinkin perinteisen asetelman. 1997 taidekoulussa kenties. Asetelma on maalattu siis havainnosta. Se tuntui todella kivalta pitkästä aikaa. On aivan eri asia piirtää tai maalata jotain havainnosta kuin esimerkiksi kuvasta. Kuva on jo valmiiksi kaksiulotteinen, asetelma ei. Ja oli myös todella kiva maalata jotain, jonka ei tarvitsetulla minnekään”.

Asetelman kangas viritelty tietokoneen monitorin ja kirkasvalolampun päälle. Maljakossa pihamme kirsikkapuun ja kriikunan oksia. Oikeassa laidassa näkyy piirustuspöytääni, papereita ja kansioita.

Tämä on jo neljäs tai viides maalaus tälle samalle maalauspohjalle. Maalailen aina vanhan päälle.

Vielä ehtii äänestää kalenteriäänestyksessä!

Bloginappi vers1

Memento morin kannen maalailua

NeljäsVersioMemento mori ilmestyy maanantaina 16.3. 2020 Siispä voisi olla ajankohtaista kertoa tuosta yllä syntyvästä kannesta. GIF-animaation laati työharjoittelijani Veera. Kannen originaali on esillä pikkunäyttelyssäni Tampere kuplii -festivaaleilla 21.-22.3.202. Tampere-talo, 2.krs, Duetto-salien aula. Käykääpä katsomassa! (Tampere kuplii peruttu.)

Olin katsellut Artist of the Year -tosi-TV-sarjaa ja inspiroitunut taas maalauksesta. Päätin tehdä kannen guasseilla ja peittävillä väreillä. Guasseillahan voi myös maalata läpikuultavammin.

Olin tehnyt valmiiksi useampia maalauspohjia: kiinnittänyt eri sävyisiä sävypapereita liimapaperilla vaneri- ja MDF-levyille ja sutinut päälle turkoosin pinnan. Halusin kuitenkin, että paperin terrakotanvärinen pinta kurkkii turkoosin alta eläväisesti, luoden hienoja kontrasteja. Kontrasteista nimittäin tykkään. Kuva-alan koko on noin A3, jotta se mahtuu vielä skanneriin.

Lähtökohtana oli valokuva omasta pärstästäni, jota käytin mallina. Halusin, että kasvot ovat vasemmalle, kohti menneisyyttä, jota sarjakuva käsittelee. Mutta silmät saisivat katsoa suoraan katsojaan. Ilmeestä halusin vakavan, mutta itsevarman.

Aloitin luonnostelun siveltimellä, vahvoin viivoin. Pystyin aika rohkeasti tarttumaan toimeen, koska maalauspohjia oli useita valmiina. Saattoi mokata rauhassa.

Sitten vain lisäilin eri sävyisiä valokohtia. Varjoja tuskin lainkaan. Vasemmalta kasvoihin osuu lämmin valo, oikealta kylmempi. Iso osa kasvoista jäi silti taustan väriseksi. Halusin jättää kuvan hyvin maalaukselliseksi, silottelemattomaksi.

Tähän maalaukseen kuluu aikaa 4 tuntia ja 8 minuuttia. Tämä selvisi valokuvien tiedoista. Itse asiassa paidan maalasin hieman myöhemmin, mutta kasvot siis tuossa ajassa. Se on kutakuinkin sama aika kuin kilpailijoilla on muotokuvan maalaamiseen tuossa mainitsemassani TV-sarjassa.

kansiKantta varten tein vielä aivojen verisuonia kuvaavan ”sädekehän” toiselle paperille, jonka sitten kuvankäsittelyohjelmassa lisäilin kuvaan. Lisäksi tekstasin musteella kannen kaikki tekstit käsin; lattasiveltimellä otsikon ja palloterällä muut tekstit.

Nyt mun täytyy poistaa Memento mori verkosta. Kirja siis saatavilla 16.3. riippuen tietysti kauppojen tilausinnosta. Tampereen kirjastossakin näyttää olevan jo varauksia.

Ja muistakaa yhä kalenteriäänestys!

Bloginappi vers1

Memento morin jälkeen

Eipä hommat ole loppuneet vaikka sain blogisarjiksen valmiiksi. Tässä esimerkiksi lista kuvista, jotka aion korjata paperiversioon. Sivunumerot eivät täsmää verkkosarjikseen. Kustannustoimittajalta sain myös listan mm. kirjoitusvirheistä.

mementomori_ohi2Ja tietysti sivut pitää skannata ja käsitellä uudelleen paperikirjaa varten. Sivut olivat myös ihan sekaisin. Tässä olen saanut niitä vähän järkkäiltyä. Vasemmanpuoleisissa pinossa on tapahtumat ennen leikkausta, keskimmäisessä leikkauksesta kotiutumiseen ja oikealla kotiutumisesta tarinan loppuun. Kuten näkyy, sivujen piirustuskoko on melko suuri.mementomori_ohi5Se homma jäi kuitenkin kesken sillä keksin, että työhuone pitää siivota. Tässä siis kuva siivouksen keskeltä.

mementomori_ohi3 Ja mitä löysinkään! Nuudelipussikokoelmani. Tai ainakin osan siitä. Loput ovat vintissä. Nehän mainitaan jo Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvassakin. Ja taas huomaan sanovani itselleni: ”Näistä on hetkenä minä hyvänsä tulossa joku ällistyttävä taideteos.”mementomori_ohi7Löysin myös Memento morin käsikirjoitusvaiheessa laaditun suunnitelman tapahtumien kulusta ja eri kohtauksista. Neuropsykologin nimi peitetty.

mementomori_ohi1Olen jo Minä, Mikko ja Annikki -teosta tehdessä käyttänyt samaa taktikkaa. Siitä löytyi tämä vanha kuva.

annikkiSamoja vahaliituja löysin kolmessa erilaisessa tuotepakkauksessa. Keskimmäinen omalta kouluajaltani.

mementomori_ohi6mementomori_ohi4Toki liituja oli laajempikin värivalikoima kuin tuossa koulupakkauksessa. Mutten edes muista milloin olisin viimeksi piirtänyt liiduilla!

Nyt taas olen tarttunut Memento moriin ja noihin listaamiini muutoksiin, jotta siitä saataisiin mahdollisimman hyvä albumi kevääksi.

Ruudun takaa: Sisaret 1918, osa 2

Ensi lauantaina ilmestyy Tampere kuplii -tapahtumassa sarjakuvateos Sisaret 1918, johon olen saanut tehdä sarjakuvan lisäksi kannen. Edellisessä lokipäivityksessä kerron sarjakuvan tekemisestä, nyt keskityn kannen syntyprosessiin.

Inspiraationani olivat noin sata vuotta sitten valmistuneet naisten äänioikeutta vaatineiden julisteiden ja julkaisujen graafinen ulkoasu. Esimerkiksi tämä, tämä, ja tämä sekä tämä. Tekijänoikeudellisista syistä en voi julkaista kuvia täällä, vaan joudutte klikkailemaan noita linkkejä.

Lähettelin työryhmälle monenlaisia luonnoksia. Suosiota sai seisova kokokuva. Siitä sitten lisää luonnoksia:

 

kokokuva lippuimg218img219

Kommenttina näistä: ”Onkos tuo Puolan vai Monacon lippu?” Toivottiin myös kukkia kuvaan

versio3versio1versio4versio2Yhdessä päädyimme tähän viimeiseen vaihtoehtoon.

tekstitSitten se piirtäminen vasta alkoi. Olin pyytänyt naapuriani Hetaa malliksi, sillä hän oli sopivan ikäinen. Heta kuitenkin sairastui ja malliksi tulikin lyhyellä varoitusajalla ystäväni Heta. Hyvä että malliksi suostuvia Hetoja maailmassa riittää. Näitä luonnoksia olettekin jo nähneet Mokakuun päivityksissä.

inktober22inktober25inktober24inktober23

inktober26Ja kenkiä. Kenkien kuvia etsin myös Tamperren museoiden esinekokoelmista:

inktober30 inktober29 inktober28Sitten tussaus palloterällä sävypaperille. Terän koko n. 1mm. 3/4 mm. Paperin koko noin A3. Piirroksen koko noin A4.

img249Sävyjä tein musteella, guassilla ja värikynillä. Värikynä ei ollut aivan valkoinen vaan enemmänkin beige. Puhdas valkoinen on usein melko kylmä väri.

kansikuvaTein lisäksi pari versiota otsikosta käsin. Kansi valmiina tai joku sen versio ainakin.

sisaret

 

 

Ruudun takaa: Sisaret 1918, osa 1

Se on sitten sisällissodan muistovuosi. Tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta.

sota1Sata vuotta sitten, ihan näihin aikoihin, pyyhkäisi sota kotini yli. Punainen Tammela antautui 3.huhtikuuta.

sota2Nuo kuvat ovat teoksesta Minä, Mikko ja Annikki. Mutta onpahan tuota sotaa tullut käsiteltyä uudemmassakin teoksessa. Nimittäin Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa, joka ilmestyy ensi lauantaina Tampere Kuplii -festivaaleilla.

Kustantajan, eli Arktisen banaanin, sivuilta löytyy siitä lisätietoa.”Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa kymmenen ansioitunutta sarjakuvapiirtäjänaista tulkitsee kymmenen naisen tai lapsen kokemuksia vuoden 1918 tapahtumista. Valitut tositarinat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta.”

Minä halusin tehdä Tampereelle sijoittuvan kertomuksen ja Reetta Laitinen, kirjan toimittaja, valitsi minulle punakaartilaisnaisen. Ida Brusi, omaa sukua Riuttu, osallistui Tampereen puolustamiseen sodan loppuhetkillä. Hänen kertomuksensa on melko tunnettu ja laajalti käytetty muissakin taideteoksissa ja tutkimusaineistona.

Tässä esimerkkisivussa punaisten vallassa ollut kaupungintalo, eli nykyinen raatihuone, alkaa antautua.

Luonnos. Yleensä en tee luonnoksia tällä tavalla eri paperille.

sota3Tussaus siveltimellä ja tekstaus G-terällä.

sota4Harmaasävyt laimennetulla musteella ja punainen guassilla.

sota5Nuo värikynillä tehdyt korjaukset, esimerkiksi ovessa ruudussa 4, eivät haittaa sillä sarjakuva painetaan kaksivärisenä, eli harmaasävynä ja punaisena, joka on Pantone 485C. Tätä varten kuvaan pitää siis tehdä värierottelu.

Harmaat sävyt (pikkasen tumma versio näköjään) ilman punaisia pintoja:

sota6ja punainen väri:

sota7Nämä kaksi kylläkin samassa tiedostossa, eri kanavilla, että menevät kohdalleen painossa.

Vaikka minun sarjakuvani on vain seitsemän sivua pitkä, taustatyön määrä oli aivan tukahduttava. Miltä Tampere näytti? Mitä rakennuksia, katuja ja siltoja oli jo olemassa ja mitä ei vielä ollut? Missä ja millainen oli raittiusseuran talo Taisto ja miltä vuonna 1918 näytti työväentalo? Millaiset maisemat olivat Ratinassa? Oliko kylmä nukkua huhtikuun yönä raatihuoneen parvekkeella? Millaiset vaateet? Millaiset aseet? Millaiset olivat naiskaartilaisten lyhyet hiukset? Niistä ei löytynyt yhtään kuvaa. Kysyin asiaa myös historiantutkija Tuomas Hopulta ja hän totesi myös, ettei kuvia ole. Päädyin sitten 20-luvun tyyliseen polkkatukkaan.

img188Tämä sivu on piirretty harmaalle sävypaperille, sillä siinä ollaan eri hetkessä kuin ensimmäisessä esimerkkisivussa, joka on itse asiassa takauma.

Kun piirsin tätä sarjakuvaa tulin piirtäneeksi myös tekoprosessista tai siitä irrottautumisesta sarjakuvan tänne lokiin.

Kerron täällä lähipäivinä myös Sisaret 1918 -teoksen kannen synnystä.

Hyvä tasa-arvon päivää kaikille!

En ehtinyt

tyohuoneNää sivuthan on ihan kesken! Saan väritettyä ne perjantaihin mennessä. Sitten ilmestyy taas Memento mori.

Kuten kuvasta näkyy, piirrän ja tussaan aina noin neljä sivua kerrallaan ja väritän sitten niitä yhtä aikaa. Koska työskentelen enimmäkseen märkää kuivalle -tekniikalla, pitää edellisen värikerroksen olla kuiva. Ettei tarvitsisi odotella värin kuivumista ihan jouten, värittelen sitten seuraavaa sivua odotellessa.

varitVäritän Memento moria vesiliukoisella musteella, kahdella eri värillä, josta kummastakin olen sekoittanut valmiiksi kolme eri vahvuista valmista sävyä.

purkitMolemmilla väreillä omat vesikipot. Sinistä vaan ei ole vielä käytetty.

Koska tämä muste ei ole yhtä vedenpitävää kun vesiväri, maalaan punaiset ensin, sitten siniset sävyt, etteivät värit liiaksi sekoitu toisiinsa. Jos tekisin vesiväreillä, ei maalausjärjestyksellä olisi niin väliä. Vesiväri on kuivuttuaan vedenpitävä. Se ei enää leviä seuraavaan kerrokseen jos se vaan saa kuivua välissä.

ratitiMaalatessa käytän kullekin värille omia rättejä, ettei sivellin sotkeennu rätistä. Eikä rättejä tarvitse vaihtaa kovin usein. Rättejä on monta, koska aina osa on märkänä. Kuvassa näkyy myös uudet sukkani/tohvelini. Niissä on sisällä villapohjalliset. Ja tietysti villasukat. Vanhat kuluivat puhki.

IMG_2890Jos väriä on siveltimessä tai terässä liikaa, sen voi myös pyyhkäistä paperille.

IMG_2891Suttupaperista voi tulla kauniskin.

Sarjainfon kannessa

Uusimmassa Sarjainfo-lehdessä on haastatteluni ja kannessa omakuvani. Omakuvan inspiraationa oli taisteluni aivoverenvuotoa vastaan ja Tuuli ja myrsky -sarjakuvani kansi. Tässä kuva ruotsinkielisestä versiosta, koska siinä värit ovat hieman paremmat. Tuuli ja myrsky on maalattu guasseilla mutta nyt välineenäni ovat vesivärit.

IMG_2346Originaalini kuva-alan koko on noin 34 cm x 34 cm. Paperi tietysti vielä isompi. Aloitin luonnostelemalla vesiväreillä suoraan paperiin. Mallinani valokuva. Paperin paksuus on 300g/m ja se on 100% puuvillaa. Melko karhea akvarellipaperi. Se on tietysti kiinnitetty levyyn kiinni liimapaperilla.

IMG_2058Jatkoin yhä vasiväreillä.

IMG_2059Päätinkin käyttää ääriviivoja, jotka nyt vedenpitävällä musteella ja siveltimellä sudin työhön. Tässä vaiheessa akvarellikerroksia on jo useita.

IMG_2061Tummensin varjoja ja silmiä. Hiuksiinkin sävyjä.

IMG_2062Maalasin sinimustalla vesiliukoisella musteella taustan. Samaa mustetta käytän Memento mori -sarjakuvassa. Paidan taisin tehdä vedenpitävällä mustalla musteella.

IMG_2063Sitten lisäsin valokohtia kasvoihin ja käteen vaalealla guassilla.

IMG_2065Taustalle maalasin guassilla puun, joka samalla on aivojeni verisuonet. Väriä tipahti tippa väärään kohtaan, mutta annoin sen olla. Huiviin vielä laimennetulla musteella raitoja ja valmista on!

IMG_2068Kannessa paita ja tausta miltei katoavat toisiinsa, mutta ei se oikeastaan haittaa. Sävyt myös hieman sammuvat.

IMG_2344

Tärkein työkalu

Tai ainakin yksi tärkeimmistä. Rätti. Mielellään kulunutta puuvillaa. Vanha, satoja kertoja pyykätty paita toimii parhaiten, sillä siitä ei enää irtoa nukkaa. Rättiin pyyhitään  musteterä, ettei väri kuivu työvälineeseen tai kuivataan sivellintä, kun tarvitaan kuivempaa jälkeä. Toisinaan maalaan pinnan vesiväreillä ja sitten kerään väriä jostain kohdasta pois melko kuivalla siveltimellä. Vasemmassa kädessä on silloin rätti, johon sivellin pyyhitään. Rätillä ei koskaan kosketa paperiin. Toisinaan sillä saatetaan pyyhkiä pöytää kun mustetta läikkyy. Harvoin kuitenkaan pöytää ehtii työntouhujen keskellä surra, niin kuin kuvista näkyyimg_0247 img_0248img_0246

Näin syntyi kalenteri 2017

kalenteri2017

Tässä kirjoituksessa syvennytään kalenterin tekovaiheiden tekniseen puoleen, eli mitä työvaiheita kuuluu käsintehdyn osuuden jälkeen. Myös tätä vilkkuvaa GIF-animaatiota sivutaan.
Äänessä tällä kertaa Tiitulla työssäoppimista suorittava Samuli Björkling, Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen graafiselta linjalta.

1

Aluksi päätimme lopullisen julkaisun painovärit. Kalenterien painatus tapahtuisi digipainossa, eli värien määrä ei ollut rajoitettu. Kuitenkin, halusimme kalenterin visuaalisesta ulosannista väreiltään hillityn, eli käytimme vain kolmea väriä mustan ja painopaperin sävyn lisäksi.

2

Kun värit oli päätetty, alkoikin kalenterin työstöprosessi. Loin vektoriohjelmisto Illustratorilla päiville laatikot ottaen mallia jo julkaistujen kalenterien asettelusta (päivät ovat samat kaikissa saman vuoden kalenterissa tietenkin).

3

Seuraavaksi tehdyt päivälaatikot päätyivät taitto-ohjelma InDesigniin. Tein kalenterin taiton kuukausijärjestyksessä aika lailla koko työskentelyn ajan. Lopussa vasta sivujärjstys muutettiin, sillä tammikuun kuva- ja kalenterisivu muodostavat kannet. InDesignissa pystyy kätevästi huolehtimaan marginaaleista ja leikkuuvaroista.

4

Kuvasivut skannattiin korkealaatuisiksi TIFF-tiedostoiksi kahdessa osassa, ja niistä koostettiin Photoshopissa jälleen kokonaisia. Apulinjoja hyödyntäen kuvien horisonttimaisemat suoristettiin.

5

Päätin pohjata kalenterisivut johonkin yksityiskohtaan kuvituskuvista. Värikuvista saatiin rasterikuvia käyttämällä rasterointiin varta vasten tarkoitettua makroa (actionia).

6

Photarissa on sisäänrakennettuna ominaisuutena ainakin uusimmissa versioissa mahdollisuus muodostaa kaksisävykuvia (duotones) parilla klikkauksella. Kuvan tilan pitää olla Harmaasävyt (Grayscale), josta tilan voi muuttaa kaksisävykuvaksi.

7

Paljon kalenterissa käytettyjä työkaluja olivat Selektiivinen värikorjailu (Selective Color) sekä Korvaa väri (Replace Color). Kuvan päälle on eri tasolle asetettu tavoiteväri, ja näillä työkaluilla on erittäin kätevä tehdä värialueista halutunlaisia, osävärejä säätelemällä tai valotuksen määrää muuttamalla.

8

Kalenterisivujen taustojen muodostamista varten värikuvien mustavalkoarvoja tuli säätää, jotta rasteripisteisiin saataisiin vaihteluvuutta (mitä tummempi väri, sitä tiheämmin on rasteripisteitä).

dymo_valine

Alussa pyörivää GIF-animaatiota varten tehtiin tekstinpätkä tällaisella dymo-kohotarrakirjoittimella mieleisen tyylin saamiseksi. Allekirjoittanut ei ainakaan ennen ollut käyttänyt tätä välinettä, mielenkiintoinen ja näppärä väline kyllä.

9

Edellinen tekstinpätkä skannattu Photariin, kuvasuhteet muutettu GIF-animaatioon sopivaksi. Värisävyjä nostettu esiin.

10GIF-mainoksen aikajana. Nähtävillä on yksittäisten kuvien kehysnopeus sekuntilta (frames per second).