Memento mori sivuraiteilla/kaikki muuttuu paremmaksi

Olen viime aikoina Memento mori -sarjiksessa käsitellyt masennusta ja siitä toipumista. Aluksi olin kirjoittanutmasennusta ja siitä parantumistamutta se tuntui väärältä sanavalinnalta. Koen, että, ainakaan minä, en ole parantunut masennuksesta vaan ainoastaan toipunut siitä. Jos en halua joutua sen syövereihin uudellen on pidettävä itsestään huolta ja huomattava varoitusmerkit ajoissa.
Tein myös tuolloin, vuosia sitten, sarjakuvia, jotka olivat osittain tai tyystin omaelämänkerrallisia. Tässä niistä muutamia. Mukana myös muutamia kuvituksia toipumisajalta sekä hieman kommentteja kyseisistä tuotoksista.

Aloitetaanpa lääkärinlausunnolla!

synkkyys1 synkkyys2Olin palasina. Tilannetta ei auttanut se, että Kela ja psykiatrini pohtivat hoitoni tarvetta, enkä itse saanut nähdä asiakirjoja. Tämän byrokratian olen vuosia myöhemmin siirtänyt sarjakuvaan It’s a Wonderful life. Tässä siitä kolme ensimmäistä sivua. Nimi viittaa yhteen suosikkielokuvistani eli Frank Capran Ihmeellinen on elämä -elokuvaan, jossa yhteisö nousee auttamaan yksilöä, joka kamppailee taloudellisten ja mielenterveysongelmien kanssa. Elokuva tulee telkkarista joka ikinen joulu.

synkkyys14 synkkyys15 synkkyys16Lääkärillä oli myös mielipiteitä siitä, kenen kanssa kannattaa heilastella. Kaksi mielenterveyskuntoutujaa on kuulemma kehno yhdistelmä. Todella erikoinen ajatus! Pitääkö olemassa oleva heila kenties hylätä jos hän sairastuu? Tai kannattaako heti kysyä ihastukselta mahdolliset diagnoosit? Vuosia myöhemmin kävi ilmi, että tämä kyseinen, sarjakuvassa esiintyvä henkilö oli diagnosoitu väärin ja kyseessä oli neurologinen ominaisuus, eikä mielenterveydellinen. Tuohon aikaan medioissa otettiin käyttöön ensi kertaasalarakas-termi.

synkkyys3 synkkyys4Edellinen ja tämä sarjis on piirretty siis keskellä masennusta.

synkkyys5 synkkyys6 synkkyys7 synkkyys8Paranemisprosessissa ja sen jälkeen katsoin itseäni enemmänkin ulkopuolelta ja saatoin vain ihmetellä miten en pystynyt näkemään kaikkea hyvää ja kaunista mitä elämässäni oli.

synkkyys10
Toipuminen on työlästä ja se vie aikaa. Se on niin hidasta, että muutosta ei edes huomaa, ellei ole kirjoittanut tai piirtänyt aiempia tuntemuksia ylös. Vaatii voimia työntää masennus ja itsesyytökset sivuun. Ne haluaisivat olla osa elämääsi. Aina ja ikuisesti.

synkkyys9Sitten eräänä päivänä en enää ollut masentunut. Mitä tapahtui? Kävin kolme vuotta terapiassa, tapasin puolisoni, olin monen hyvän ja minulle terveellisen yhteisön osa ja sain tehdä työtä, jota rakastin.

Tämä sanaton Ikkuna-sarjis ilmestyi pienenä lehtenä 2012. Siinä masennun vuosiksi ja lopulta uskallan vilkuttaa varovaisesti nykyiselle puolisolleni ikkunaverhojen välistä.

Toipuminen vaatii myös rohkeutta. On paljon helpompi jäädä rypemään samoihin vanhoihin kuvioihin vaikka ne ovatkin satuttavia. Joskus on uskallettava avata verhot.

ikkuna2Jos lähelläsi on ihminen joka on masentunut, älä koskaan sano hänelle: ”Ryhdistäydy!” tai ”Otat vaan itseäsi niskasta kiinni!”. Se lisää vain hänen ahdistustaan, sillä hän ei pysty siihen ja kokee vain tuottavansa pettymyksen sinulle. Älä kritisoi sotkuista kotia tai ulkomuotoa tai epätäsmällisyyttä vaan tarjoa apuasi. Ja mielellään niin, ettei apuun liity kritikkiä. Pyydä läheisesi tapahtumiin ja kekkeireihin. Hän ei ehkä pysty tulemaan, mutta saattaa tulla päivä, jolloin hän käväisee ovella. Raottaa verhoja.

On hyvä muistaa, että masennus on kuolemantauti. Siihen on hyvä suhtautua asiankuuluvalla vakavuudella.

synkkyys12Jos itse sairastat, älä tee sairaudesta identiteettiä. Identiteetistä on paljon vaikeampi päästä eroon kuin sairaudesta, josta oikeasti voi toipua, vaikka juuri nyt ei siltä ehkä tunnukaan. Älä siis sanoolen masentunutvaansairastan masennusta”. Valitse ympärillesi ihmisiä, paikkoja, harrastuksia, musiikkia, kirjoja, sarjakuvia tai muuta taidetta jotka vähentävät pahaa oloasi, eivätkä lisää sitä. Yritä ottaa vastaan apua. Avaa verhot, käy ulkona.

Tämän sarjakuvan tekstin kuuluisi oikeastaan mennä näin: Kun tuntuu, ettet enää jaksa, huilaa. Ja ota vielä yksi askel, kun siihen on voimia. Kun tuntuu, että taistelu on turhaa, muista, ettet ole yksin. Ja sittenpäätä voittaa!

synkkyys13Voimia kaikille, missä suossa ikinä rämmittekään. Kaikki muuttuu paremmaksi. Älä luovuta.

Ruudun takaa: Sisaret 1918, osa 2

Ensi lauantaina ilmestyy Tampere kuplii -tapahtumassa sarjakuvateos Sisaret 1918, johon olen saanut tehdä sarjakuvan lisäksi kannen. Edellisessä lokipäivityksessä kerron sarjakuvan tekemisestä, nyt keskityn kannen syntyprosessiin.

Inspiraationani olivat noin sata vuotta sitten valmistuneet naisten äänioikeutta vaatineiden julisteiden ja julkaisujen graafinen ulkoasu. Esimerkiksi tämä, tämä, ja tämä sekä tämä. Tekijänoikeudellisista syistä en voi julkaista kuvia täällä, vaan joudutte klikkailemaan noita linkkejä.

Lähettelin työryhmälle monenlaisia luonnoksia. Suosiota sai seisova kokokuva. Siitä sitten lisää luonnoksia:

 

kokokuva lippuimg218img219

Kommenttina näistä: ”Onkos tuo Puolan vai Monacon lippu?” Toivottiin myös kukkia kuvaan

versio3versio1versio4versio2Yhdessä päädyimme tähän viimeiseen vaihtoehtoon.

tekstitSitten se piirtäminen vasta alkoi. Olin pyytänyt naapuriani Hetaa malliksi, sillä hän oli sopivan ikäinen. Heta kuitenkin sairastui ja malliksi tulikin lyhyellä varoitusajalla ystäväni Heta. Hyvä että malliksi suostuvia Hetoja maailmassa riittää. Näitä luonnoksia olettekin jo nähneet Mokakuun päivityksissä.

inktober22inktober25inktober24inktober23

inktober26Ja kenkiä. Kenkien kuvia etsin myös Tamperren museoiden esinekokoelmista:

inktober30 inktober29 inktober28Sitten tussaus palloterällä sävypaperille. Terän koko n. 1mm. 3/4 mm. Paperin koko noin A3. Piirroksen koko noin A4.

img249Sävyjä tein musteella, guassilla ja värikynillä. Värikynä ei ollut aivan valkoinen vaan enemmänkin beige. Puhdas valkoinen on usein melko kylmä väri.

kansikuvaTein lisäksi pari versiota otsikosta käsin. Kansi valmiina tai joku sen versio ainakin.

sisaret

 

 

Ruudun takaa: Työelämän uhrit

Olen tehnyt jotain, mitä olen aina halunnut tehdä, mutten koskaan aikaisemmin ole päässyt tekemään. Nimittäin levynkannen. Ja vielä punkbändille! Ihan mahtavaa!

En kyllä ole ihan varma käytetäänkö sitä vain verkossa vai ihan jonkun fyysisien levyn kansikuvana. Tilasivat kuitenkin kannen 7 tuumaisen vinyylin kokoisena.

joojoo_kansi Mutta miten se syntyi? Aloitin sutimalla piiroksia luonnoskirjaan bändin idean pohjalta. Mallinani käytin verkon kuvahaun tuloksia solmiosta ja sen sitomisesta. Sekä samasta lähteestä löytämiäni hirttosilmukan kuvia.

IMG_2909 IMG_2908 IMG_2907 IMG_2906Toimitin bändille alla olevia luonnoksia. Nämä piirrokset tein pienempänä, noin neljäsosa lopullisesta piirroskoosta. Työelämän uhrit pitivät eniten viimeisestä luonnoksesta. Ja sitä sitten lähdin työstämään.

img317 img316 img315Tässä väriehdotus ja idea kannen sommittelusta. Teksti on tuossa vain kuvaamassa, että se tehtäisiin käsin lopulliseen kuvaan.

kuva4Ja sitten hommin!

IMG_2901Lyijykynä sävypaperille. Paperin koko 29,7 x 29,7 cm.

IMG_2902Muste siveltimellä.IMG_2903

IMG_2904Guassi. Tässä vaiheessa paperi on kiinnitetty hyvällä teipillä vaneriin, ettei paperi rypistyisi. Skannaaminen on ihan hiton vaikeaa jos paperi on rutussa.

img318Valkoinen värikynä.

kuva_pinkkiKuvaa fotarissa työstäessäni totesin, ettei ihossa ole tarpeeksi sävyjä ja lisäsin puuväriä ja skannasin uudelleen.

img322Sitten vielä tekstit. Kerralla ei tarvitse tulla kunnollista, vaan kirjaimia voi toki yhdistellä ATK:lla eri versioista. Välineinä: muste ja sivellin, muste ja tekstausterä sekä musta värikynä.

img320 img319img321Näyttäisi olevan paperissa luonnos tuosta blogin yläpalkin kuvasta. Juuri tällaista suhrimista varten säästän usein pilalle menneitä töitä ja paperin paloja. Ei sitten tarvitse surra paperin kulutusta.

Tämä oli kiva työ!

musa