Pippingeistä ja siveltimistä

Viime viikonloppuna aukesi Turussa uudistettu Apteekkimuseo ja Qwenselin talo. Museossa on näyttelysomistuksena massiiviset tulosteet tekemistäni kuvituksista.

Tässä työvaiheita eräästä kuvituksesta. Kuvassa eletään elokuuta 1795. 16-vuotias piika Hedwig Ylen on saanut kaitsettavikseen Qwenselin talossa asuvan Pippingin perheen neljästä lapsesta kaksi. Johanna Maria täyttää parin kuukauden päästä neljä, ja Johan Joseph kolme vuotta.

perhe IMG_3036 img335IMG_3043 IMG_3046 IMG_3047 IMG_3049 IMG_3050 IMG_3053 IMG_3054 IMG_3055 IMG_3058 IMG_3081Työvälineet käyttöjärjestyksessä: lyijykynä, tussimuste, pyyhekumi, vesiväri ja guassi.

0,9 mm lyijytäytekynä ja B tai 2B-lyijy

IMG_3030Puolikarkea akvarellipaperi

IMG_3032Sivellin, jolla piirrän. Synteettinen ja edullinen, mutta riittävän jämäkkä. Tykkään pitkäkarvaisista siveltimistä. Säilövät mustetta hyvin.

IMG_3027Lisään mustetta isommasta pullosta mahdollisimman pieneen. Miksi? Koska liian usein mustepullo unohtuu auki ja muste kuivuu.

IMG_3029

Tässä muutamia siveltimiä ja terä, joilla olen viimeisen kymmenen vuoden aikana sutinut menemään. Siveltimet ovat siis keinokuitua, paitsi 2009 testasin sivellintä, jossa on seassa puolet vuohenkarvaa. Ja tuolla oikeanpuoleisella siveltimellä tussasin siis myös nämä kuvitukset.

IMG_3038Kehä, Tuuli ja Myrsky, Ottopoikia ja työläistyttöjä ja Minä, Mikko ja Annikki

kehaarkki12arkki1xiv9Nämä hienot (ja paljon kalliimmat) (eläimenkarva)siveltimet ovat seisseet lähes käyttämättöminä. Niiden karvat eivät ole tarpeeksi jämäkät piirrostyylilleni.

IMG_3041Siveltimet kannattaa kuivata alaspäin. Jos ne kuivaa purkissa karvat ylöspäin, valuu vesi holkkiin ja vaarana on, että holkki irtoaa varresta ennen pitkää. Tälläisiä telineitä myydään taidetarvikeliikkeissä, mutta voihan sitä viritellä jonkun omankin systeemin.

Esineitä ikkunalaudalla.

Ja sivellinpurkissa.

IMG_3034Tein myös museon kolmeen ikkunaan kuvituksen maisemasta, joka olisi ikkunoista näkynyt loppukesästä 1795. Apunani oli toki museon arkeologi, arkkitehti ja muita asiantuntijoita.

IMG_3075Käykääpä katsomassa!

Ruudun takaa: Sisaret 1918, osa 2

Ensi lauantaina ilmestyy Tampere kuplii -tapahtumassa sarjakuvateos Sisaret 1918, johon olen saanut tehdä sarjakuvan lisäksi kannen. Edellisessä lokipäivityksessä kerron sarjakuvan tekemisestä, nyt keskityn kannen syntyprosessiin.

Inspiraationani olivat noin sata vuotta sitten valmistuneet naisten äänioikeutta vaatineiden julisteiden ja julkaisujen graafinen ulkoasu. Esimerkiksi tämä, tämä, ja tämä sekä tämä. Tekijänoikeudellisista syistä en voi julkaista kuvia täällä, vaan joudutte klikkailemaan noita linkkejä.

Lähettelin työryhmälle monenlaisia luonnoksia. Suosiota sai seisova kokokuva. Siitä sitten lisää luonnoksia:

 

kokokuva lippuimg218img219

Kommenttina näistä: ”Onkos tuo Puolan vai Monacon lippu?” Toivottiin myös kukkia kuvaan

versio3versio1versio4versio2Yhdessä päädyimme tähän viimeiseen vaihtoehtoon.

tekstitSitten se piirtäminen vasta alkoi. Olin pyytänyt naapuriani Hetaa malliksi, sillä hän oli sopivan ikäinen. Heta kuitenkin sairastui ja malliksi tulikin lyhyellä varoitusajalla ystäväni Heta. Hyvä että malliksi suostuvia Hetoja maailmassa riittää. Näitä luonnoksia olettekin jo nähneet Mokakuun päivityksissä.

inktober22inktober25inktober24inktober23

inktober26Ja kenkiä. Kenkien kuvia etsin myös Tamperren museoiden esinekokoelmista:

inktober30 inktober29 inktober28Sitten tussaus palloterällä sävypaperille. Terän koko n. 1mm. 3/4 mm. Paperin koko noin A3. Piirroksen koko noin A4.

img249Sävyjä tein musteella, guassilla ja värikynillä. Värikynä ei ollut aivan valkoinen vaan enemmänkin beige. Puhdas valkoinen on usein melko kylmä väri.

kansikuvaTein lisäksi pari versiota otsikosta käsin. Kansi valmiina tai joku sen versio ainakin.

sisaret

 

 

Ruudun takaa: Sisaret 1918, osa 1

Se on sitten sisällissodan muistovuosi. Tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta.

sota1Sata vuotta sitten, ihan näihin aikoihin, pyyhkäisi sota kotini yli. Punainen Tammela antautui 3.huhtikuuta.

sota2Nuo kuvat ovat teoksesta Minä, Mikko ja Annikki. Mutta onpahan tuota sotaa tullut käsiteltyä uudemmassakin teoksessa. Nimittäin Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa, joka ilmestyy ensi lauantaina Tampere Kuplii -festivaaleilla.

Kustantajan, eli Arktisen banaanin, sivuilta löytyy siitä lisätietoa.”Sisaret 1918 -sarjakuva-antologiassa kymmenen ansioitunutta sarjakuvapiirtäjänaista tulkitsee kymmenen naisen tai lapsen kokemuksia vuoden 1918 tapahtumista. Valitut tositarinat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta.”

Minä halusin tehdä Tampereelle sijoittuvan kertomuksen ja Reetta Laitinen, kirjan toimittaja, valitsi minulle punakaartilaisnaisen. Ida Brusi, omaa sukua Riuttu, osallistui Tampereen puolustamiseen sodan loppuhetkillä. Hänen kertomuksensa on melko tunnettu ja laajalti käytetty muissakin taideteoksissa ja tutkimusaineistona.

Tässä esimerkkisivussa punaisten vallassa ollut kaupungintalo, eli nykyinen raatihuone, alkaa antautua.

Luonnos. Yleensä en tee luonnoksia tällä tavalla eri paperille.

sota3Tussaus siveltimellä ja tekstaus G-terällä.

sota4Harmaasävyt laimennetulla musteella ja punainen guassilla.

sota5Nuo värikynillä tehdyt korjaukset, esimerkiksi ovessa ruudussa 4, eivät haittaa sillä sarjakuva painetaan kaksivärisenä, eli harmaasävynä ja punaisena, joka on Pantone 485C. Tätä varten kuvaan pitää siis tehdä värierottelu.

Harmaat sävyt (pikkasen tumma versio näköjään) ilman punaisia pintoja:

sota6ja punainen väri:

sota7Nämä kaksi kylläkin samassa tiedostossa, eri kanavilla, että menevät kohdalleen painossa.

Vaikka minun sarjakuvani on vain seitsemän sivua pitkä, taustatyön määrä oli aivan tukahduttava. Miltä Tampere näytti? Mitä rakennuksia, katuja ja siltoja oli jo olemassa ja mitä ei vielä ollut? Missä ja millainen oli raittiusseuran talo Taisto ja miltä vuonna 1918 näytti työväentalo? Millaiset maisemat olivat Ratinassa? Oliko kylmä nukkua huhtikuun yönä raatihuoneen parvekkeella? Millaiset vaateet? Millaiset aseet? Millaiset olivat naiskaartilaisten lyhyet hiukset? Niistä ei löytynyt yhtään kuvaa. Kysyin asiaa myös historiantutkija Tuomas Hopulta ja hän totesi myös, ettei kuvia ole. Päädyin sitten 20-luvun tyyliseen polkkatukkaan.

img188Tämä sivu on piirretty harmaalle sävypaperille, sillä siinä ollaan eri hetkessä kuin ensimmäisessä esimerkkisivussa, joka on itse asiassa takauma.

Kun piirsin tätä sarjakuvaa tulin piirtäneeksi myös tekoprosessista tai siitä irrottautumisesta sarjakuvan tänne lokiin.

Kerron täällä lähipäivinä myös Sisaret 1918 -teoksen kannen synnystä.

Hyvä tasa-arvon päivää kaikille!

Ruudun takaa: Työelämän uhrit

Olen tehnyt jotain, mitä olen aina halunnut tehdä, mutten koskaan aikaisemmin ole päässyt tekemään. Nimittäin levynkannen. Ja vielä punkbändille! Ihan mahtavaa!

En kyllä ole ihan varma käytetäänkö sitä vain verkossa vai ihan jonkun fyysisien levyn kansikuvana. Tilasivat kuitenkin kannen 7 tuumaisen vinyylin kokoisena.

joojoo_kansi Mutta miten se syntyi? Aloitin sutimalla piiroksia luonnoskirjaan bändin idean pohjalta. Mallinani käytin verkon kuvahaun tuloksia solmiosta ja sen sitomisesta. Sekä samasta lähteestä löytämiäni hirttosilmukan kuvia.

IMG_2909 IMG_2908 IMG_2907 IMG_2906Toimitin bändille alla olevia luonnoksia. Nämä piirrokset tein pienempänä, noin neljäsosa lopullisesta piirroskoosta. Työelämän uhrit pitivät eniten viimeisestä luonnoksesta. Ja sitä sitten lähdin työstämään.

img317 img316 img315Tässä väriehdotus ja idea kannen sommittelusta. Teksti on tuossa vain kuvaamassa, että se tehtäisiin käsin lopulliseen kuvaan.

kuva4Ja sitten hommin!

IMG_2901Lyijykynä sävypaperille. Paperin koko 29,7 x 29,7 cm.

IMG_2902Muste siveltimellä.IMG_2903

IMG_2904Guassi. Tässä vaiheessa paperi on kiinnitetty hyvällä teipillä vaneriin, ettei paperi rypistyisi. Skannaaminen on ihan hiton vaikeaa jos paperi on rutussa.

img318Valkoinen värikynä.

kuva_pinkkiKuvaa fotarissa työstäessäni totesin, ettei ihossa ole tarpeeksi sävyjä ja lisäsin puuväriä ja skannasin uudelleen.

img322Sitten vielä tekstit. Kerralla ei tarvitse tulla kunnollista, vaan kirjaimia voi toki yhdistellä ATK:lla eri versioista. Välineinä: muste ja sivellin, muste ja tekstausterä sekä musta värikynä.

img320 img319img321Näyttäisi olevan paperissa luonnos tuosta blogin yläpalkin kuvasta. Juuri tällaista suhrimista varten säästän usein pilalle menneitä töitä ja paperin paloja. Ei sitten tarvitse surra paperin kulutusta.

Tämä oli kiva työ!

musa

Kaupunki kadottaa kaunottarensa

Suomessa rakennukset ovat maailmanlaajuisesti tarkasteltuna nuoria. Maamme rakennuskannasta alle 2 % on rakennettu ennen vuotta 1914. Yli satavuotiaita taloja on hyvin vähän. Tampereen kaupunki on aikeissa purkaa 110-vuotiaan tavara-aseman. Autotien tieltä.

IMG_9955Päätös tuntuu käsittämättömältä. Autoja on ollut kaupungissamme vasta vähän yli sata vuotta. Mitä jos viidenkymmenen vuoden päästä emme enää tarvitse leveitä katuja autoille? Mitä jos olemme keksineet jotain parempaa. Järkevämmän tavan liikkua ja kuljettaa? Ja miten selitämme tämän hulluuden tuleville tamperelaisille, jotka käyvät kauhistelemassa Kadonneet kaunottaret -näyttelyssä vuonna 2068 tämän hetken lyhytnäköisyyttä. Miten silloin perustelemme tämän hävityksen, miten selitämme sen, että vuonna 2018 purettiin tavara-asema ja kenties seuraintalo Morkkukin.

IMG_9947Viime viikonloppuna kävin Vapriikissa purettuja rakennuksia esittelevässä Kadonneet kaunottaret -näyttelyssä. Se herätti tunteita. Turhautumista, suurta surua ja suuttumusta. Koska ainuttakaan purettua taloa ei saa enää takaisin. Ne ovat lopullisesti menetettyjä.

Mutta miksi vanhoilla taloilla on merkitystä? Koska minulle ne ovat historiaa elävimmillään. Aikaa käsin kosketeltavana. Voin nojata seinään, johon niin moni on nojannut ennen minua. Tavara-aseman tapauksessa moni on myös seissyt viimeistä kertaa talon seinustalla. Keväällä, sata vuotta sitten.

IMG_9943Vanhat rakennukset kertovat meille paljon. Ne muistuttavat meitä siitä, että aina ei elämä ole ollut tällaista kuin nyt. Ennen, kun Suomi oli vain hetkeä aikaisemmin lakannut olemasta nykymittapuulla mitattuna kehitysmaa, kun kotimainen käsityö oli puoli-ilmaista, muurattiin rakennukset käsin, tiili kerrallaan. Kirvesmiehet ja puusepät työstivät puusta koristeita, joita enää ei rakennuksiin ole varaa nikkaroida. Ennen ammattitaito oli erilaista kuin nyt. Ennen kiire oli erilaista kuin nyt.

Nyt ammattitaito on sitä, että osataan laskea eurot oikein. Nyt kiire tarkoittaa sitä, että autolla pitää päästä ajamaan lujempaa ja suorempaa. Hinnalla millä hyvänsä.

Mielestäni hinta on liian kallis. Se hinta saa minut kyyneliin. Ja häpeämään aikamme.

morkkuVuonna 2015 tein Tampere kuplii -sarjakuvatapahtuman julisteen. Yhteen ruutuun olin kuvannut silloin kiistanaisia rakennuksia: Rautatieläisten asuinrakennus 4/21, Rautatieläisten seuratalo Morkku ja tavara-asema.

Muutamia kadonneita tamperelaisia Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvasta:

blomintalo Blomin talo, Hämeenkatu 20. Sokosta vastapäätä. Purettu vuonna 1955.

kauppaseuraKauppaseuran talo. Laukontori/ Kirkkokatu.

verkatehdasVerkatehdas. Purettu 1981.

omatupaOmatupa. Verkatehtaan työntekijöiden asuntoja. Ainonkatu/Annikinkatu/Annikinkuja. Purettu 1980-luvulla. Nykyään paikalla on puisto ja urheilukenttä. Viereinen talo on Annikin kortteli, viimeinen säilynyt umpipihakortteli Tammelassa.

Ja sitten vielä muutama idea postikortteihin. Tälläinenhän Tampere todellisuudessa on!  Kuvat ovat Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvasta ja perustuvat historiallisiin tapahtumiin ja kuviin.

Terveisetkortti3kortti2asuntomessutkortti4Tänä aamuna olin mielenosituksessa Frenckellillä. (Vanha tehdasrakennus Keskustorin laidalla, jossa toimii kaupungin palvelupiste) Vastustamassa tavara-aseman purkua. Miten taistelu jatkuu? Pari linkkiä:

Vanha tavara-asema -kansanliikeen blogi

Saman jengin fb-sivu

Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytisen tekemä rakennushistoriaselvitys

Wikipediassa tavara-asemasta

Wikipediassa Morkusta

Aamulehden juttuun mielenosituksesta tästä.

Hyviä uutisia

Oikein hyvää vuoden 2017 loppua kaikille ja parempia uutisia vuodelle 2018!

uutisia_suomestaTämä sarjakuva ilmestyi 15.12.2017 Ilta-Sanomissa Hyviä uutisia Suomesta -sarjassa.

En ehtinyt

tyohuoneNää sivuthan on ihan kesken! Saan väritettyä ne perjantaihin mennessä. Sitten ilmestyy taas Memento mori.

Kuten kuvasta näkyy, piirrän ja tussaan aina noin neljä sivua kerrallaan ja väritän sitten niitä yhtä aikaa. Koska työskentelen enimmäkseen märkää kuivalle -tekniikalla, pitää edellisen värikerroksen olla kuiva. Ettei tarvitsisi odotella värin kuivumista ihan jouten, värittelen sitten seuraavaa sivua odotellessa.

varitVäritän Memento moria vesiliukoisella musteella, kahdella eri värillä, josta kummastakin olen sekoittanut valmiiksi kolme eri vahvuista valmista sävyä.

purkitMolemmilla väreillä omat vesikipot. Sinistä vaan ei ole vielä käytetty.

Koska tämä muste ei ole yhtä vedenpitävää kun vesiväri, maalaan punaiset ensin, sitten siniset sävyt, etteivät värit liiaksi sekoitu toisiinsa. Jos tekisin vesiväreillä, ei maalausjärjestyksellä olisi niin väliä. Vesiväri on kuivuttuaan vedenpitävä. Se ei enää leviä seuraavaan kerrokseen jos se vaan saa kuivua välissä.

ratitiMaalatessa käytän kullekin värille omia rättejä, ettei sivellin sotkeennu rätistä. Eikä rättejä tarvitse vaihtaa kovin usein. Rättejä on monta, koska aina osa on märkänä. Kuvassa näkyy myös uudet sukkani/tohvelini. Niissä on sisällä villapohjalliset. Ja tietysti villasukat. Vanhat kuluivat puhki.

IMG_2890Jos väriä on siveltimessä tai terässä liikaa, sen voi myös pyyhkäistä paperille.

IMG_2891Suttupaperista voi tulla kauniskin.