Kaupunki kadottaa kaunottarensa

Suomessa rakennukset ovat maailmanlaajuisesti tarkasteltuna nuoria. Maamme rakennuskannasta alle 2 % on rakennettu ennen vuotta 1914. Yli satavuotiaita taloja on hyvin vähän. Tampereen kaupunki on aikeissa purkaa 110-vuotiaan tavara-aseman. Autotien tieltä.

IMG_9955Päätös tuntuu käsittämättömältä. Autoja on ollut kaupungissamme vasta vähän yli sata vuotta. Mitä jos viidenkymmenen vuoden päästä emme enää tarvitse leveitä katuja autoille? Mitä jos olemme keksineet jotain parempaa. Järkevämmän tavan liikkua ja kuljettaa? Ja miten selitämme tämän hulluuden tuleville tamperelaisille, jotka käyvät kauhistelemassa Kadonneet kaunottaret -näyttelyssä vuonna 2068 tämän hetken lyhytnäköisyyttä. Miten silloin perustelemme tämän hävityksen, miten selitämme sen, että vuonna 2018 purettiin tavara-asema ja kenties seuraintalo Morkkukin.

IMG_9947Viime viikonloppuna kävin Vapriikissa purettuja rakennuksia esittelevässä Kadonneet kaunottaret -näyttelyssä. Se herätti tunteita. Turhautumista, suurta surua ja suuttumusta. Koska ainuttakaan purettua taloa ei saa enää takaisin. Ne ovat lopullisesti menetettyjä.

Mutta miksi vanhoilla taloilla on merkitystä? Koska minulle ne ovat historiaa elävimmillään. Aikaa käsin kosketeltavana. Voin nojata seinään, johon niin moni on nojannut ennen minua. Tavara-aseman tapauksessa moni on myös seissyt viimeistä kertaa talon seinustalla. Keväällä, sata vuotta sitten.

IMG_9943Vanhat rakennukset kertovat meille paljon. Ne muistuttavat meitä siitä, että aina ei elämä ole ollut tällaista kuin nyt. Ennen, kun Suomi oli vain hetkeä aikaisemmin lakannut olemasta nykymittapuulla mitattuna kehitysmaa, kun kotimainen käsityö oli puoli-ilmaista, muurattiin rakennukset käsin, tiili kerrallaan. Kirvesmiehet ja puusepät työstivät puusta koristeita, joita enää ei rakennuksiin ole varaa nikkaroida. Ennen ammattitaito oli erilaista kuin nyt. Ennen kiire oli erilaista kuin nyt.

Nyt ammattitaito on sitä, että osataan laskea eurot oikein. Nyt kiire tarkoittaa sitä, että autolla pitää päästä ajamaan lujempaa ja suorempaa. Hinnalla millä hyvänsä.

Mielestäni hinta on liian kallis. Se hinta saa minut kyyneliin. Ja häpeämään aikamme.

morkkuVuonna 2015 tein Tampere kuplii -sarjakuvatapahtuman julisteen. Yhteen ruutuun olin kuvannut silloin kiistanaisia rakennuksia: Rautatieläisten asuinrakennus 4/21, Rautatieläisten seuratalo Morkku ja tavara-asema.

Muutamia kadonneita tamperelaisia Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvasta:

blomintalo Blomin talo, Hämeenkatu 20. Sokosta vastapäätä. Purettu vuonna 1955.

kauppaseuraKauppaseuran talo. Laukontori/ Kirkkokatu.

verkatehdasVerkatehdas. Purettu 1981.

omatupaOmatupa. Verkatehtaan työntekijöiden asuntoja. Ainonkatu/Annikinkatu/Annikinkuja. Purettu 1980-luvulla. Nykyään paikalla on puisto ja urheilukenttä. Viereinen talo on Annikin kortteli, viimeinen säilynyt umpipihakortteli Tammelassa.

Ja sitten vielä muutama idea postikortteihin. Tälläinenhän Tampere todellisuudessa on!  Kuvat ovat Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvasta ja perustuvat historiallisiin tapahtumiin ja kuviin.

Terveisetkortti3kortti2asuntomessutkortti4Tänä aamuna olin mielenosituksessa Frenckellillä. (Vanha tehdasrakennus Keskustorin laidalla, jossa toimii kaupungin palvelupiste) Vastustamassa tavara-aseman purkua. Miten taistelu jatkuu? Pari linkkiä:

Vanha tavara-asema -kansanliikeen blogi

Saman jengin fb-sivu

Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytisen tekemä rakennushistoriaselvitys

Wikipediassa tavara-asemasta

Wikipediassa Morkusta

Aamulehden juttuun mielenosituksesta tästä.

Hyviä uutisia

Oikein hyvää vuoden 2017 loppua kaikille ja parempia uutisia vuodelle 2018!

uutisia_suomestaTämä sarjakuva ilmestyi 15.12.2017 Ilta-Sanomissa Hyviä uutisia Suomesta -sarjassa.

En ehtinyt

tyohuoneNää sivuthan on ihan kesken! Saan väritettyä ne perjantaihin mennessä. Sitten ilmestyy taas Memento mori.

Kuten kuvasta näkyy, piirrän ja tussaan aina noin neljä sivua kerrallaan ja väritän sitten niitä yhtä aikaa. Koska työskentelen enimmäkseen märkää kuivalle -tekniikalla, pitää edellisen värikerroksen olla kuiva. Ettei tarvitsisi odotella värin kuivumista ihan jouten, värittelen sitten seuraavaa sivua odotellessa.

varitVäritän Memento moria vesiliukoisella musteella, kahdella eri värillä, josta kummastakin olen sekoittanut valmiiksi kolme eri vahvuista valmista sävyä.

purkitMolemmilla väreillä omat vesikipot. Sinistä vaan ei ole vielä käytetty.

Koska tämä muste ei ole yhtä vedenpitävää kun vesiväri, maalaan punaiset ensin, sitten siniset sävyt, etteivät värit liiaksi sekoitu toisiinsa. Jos tekisin vesiväreillä, ei maalausjärjestyksellä olisi niin väliä. Vesiväri on kuivuttuaan vedenpitävä. Se ei enää leviä seuraavaan kerrokseen jos se vaan saa kuivua välissä.

ratitiMaalatessa käytän kullekin värille omia rättejä, ettei sivellin sotkeennu rätistä. Eikä rättejä tarvitse vaihtaa kovin usein. Rättejä on monta, koska aina osa on märkänä. Kuvassa näkyy myös uudet sukkani/tohvelini. Niissä on sisällä villapohjalliset. Ja tietysti villasukat. Vanhat kuluivat puhki.

IMG_2890Jos väriä on siveltimessä tai terässä liikaa, sen voi myös pyyhkäistä paperille.

IMG_2891Suttupaperista voi tulla kauniskin.

Inktober/Mokakuu XXIX, XXX ja XXXI

Olin viime viikonlopun reissussa ja koko ajan mulla oli luonnoskirja ja säiliösiveltimet mukana. No, sain sitten viikonlopun aikana kumminkin aikaiseksi vain tämän.

inktober33Maanantaina olin työntouhuissa niin, etten ehtinyt laittaa kuvia tänne ATK:lle. Työpöydällä Memento morin tulevia sivuja.

inktober34Ja nyt, vasta piirrettyäni kuvan, tajusin, että tämähän on viimeinen! Tässäkö oli kuukausi? Menipä nopeasti. Olipa mukavaa. Olisiko pitänyt valita joku juhlallisempi aihe? No meni jo, ei voi enää vaihtaa.

inktober35”Sisäkkäisiä laatikoita ja roskis”

Ensi vuonna uudestaan!

inktober36