Memento mori osa 39

Nyt sivuja on jonkin verran tavanomaista enemmän. Pidän tovin taukoa, sillä pitää tehdä kodin remontti valmiiksi seitsemän vuoden tauon jälkeen. On jäänyt vähän hommat roikkumaan

mementomori188 mementomori189 mementomori190 mementomori191 mementomori192 mementomori193 mementomori194 mementomori196 mementomori197 mementomori198Memento mori palaa taas heinäkuun lopussa. Tai kenties elokuussa. Pitäähän mun ehtiä piirtääkin ne uudet sivut jossain välissä.

Memento mori sivuraiteilla/kaikki muuttuu paremmaksi

Olen viime aikoina Memento mori -sarjiksessa käsitellyt masennusta ja siitä toipumista. Aluksi olin kirjoittanutmasennusta ja siitä parantumistamutta se tuntui väärältä sanavalinnalta. Koen, että, ainakaan minä, en ole parantunut masennuksesta vaan ainoastaan toipunut siitä. Jos en halua joutua sen syövereihin uudellen on pidettävä itsestään huolta ja huomattava varoitusmerkit ajoissa.
Tein myös tuolloin, vuosia sitten, sarjakuvia, jotka olivat osittain tai tyystin omaelämänkerrallisia. Tässä niistä muutamia. Mukana myös muutamia kuvituksia toipumisajalta sekä hieman kommentteja kyseisistä tuotoksista.

Aloitetaanpa lääkärinlausunnolla!

synkkyys1 synkkyys2Olin palasina. Tilannetta ei auttanut se, että Kela ja psykiatrini pohtivat hoitoni tarvetta, enkä itse saanut nähdä asiakirjoja. Tämän byrokratian olen vuosia myöhemmin siirtänyt sarjakuvaan It’s a Wonderful life. Tässä siitä kolme ensimmäistä sivua. Nimi viittaa yhteen suosikkielokuvistani eli Frank Capran Ihmeellinen on elämä -elokuvaan, jossa yhteisö nousee auttamaan yksilöä, joka kamppailee taloudellisten ja mielenterveysongelmien kanssa. Elokuva tulee telkkarista joka ikinen joulu.

synkkyys14 synkkyys15 synkkyys16Lääkärillä oli myös mielipiteitä siitä, kenen kanssa kannattaa heilastella. Kaksi mielenterveyskuntoutujaa on kuulemma kehno yhdistelmä. Todella erikoinen ajatus! Pitääkö olemassa oleva heila kenties hylätä jos hän sairastuu? Tai kannattaako heti kysyä ihastukselta mahdolliset diagnoosit? Vuosia myöhemmin kävi ilmi, että tämä kyseinen, sarjakuvassa esiintyvä henkilö oli diagnosoitu väärin ja kyseessä oli neurologinen ominaisuus, eikä mielenterveydellinen. Tuohon aikaan medioissa otettiin käyttöön ensi kertaasalarakas-termi.

synkkyys3 synkkyys4Edellinen ja tämä sarjis on piirretty siis keskellä masennusta.

synkkyys5 synkkyys6 synkkyys7 synkkyys8Paranemisprosessissa ja sen jälkeen katsoin itseäni enemmänkin ulkopuolelta ja saatoin vain ihmetellä miten en pystynyt näkemään kaikkea hyvää ja kaunista mitä elämässäni oli.

synkkyys10
Toipuminen on työlästä ja se vie aikaa. Se on niin hidasta, että muutosta ei edes huomaa, ellei ole kirjoittanut tai piirtänyt aiempia tuntemuksia ylös. Vaatii voimia työntää masennus ja itsesyytökset sivuun. Ne haluaisivat olla osa elämääsi. Aina ja ikuisesti.

synkkyys9Sitten eräänä päivänä en enää ollut masentunut. Mitä tapahtui? Kävin kolme vuotta terapiassa, tapasin puolisoni, olin monen hyvän ja minulle terveellisen yhteisön osa ja sain tehdä työtä, jota rakastin.

Tämä sanaton Ikkuna-sarjis ilmestyi pienenä lehtenä 2012. Siinä masennun vuosiksi ja lopulta uskallan vilkuttaa varovaisesti nykyiselle puolisolleni ikkunaverhojen välistä.

Toipuminen vaatii myös rohkeutta. On paljon helpompi jäädä rypemään samoihin vanhoihin kuvioihin vaikka ne ovatkin satuttavia. Joskus on uskallettava avata verhot.

ikkuna2Jos lähelläsi on ihminen joka on masentunut, älä koskaan sano hänelle: ”Ryhdistäydy!” tai ”Otat vaan itseäsi niskasta kiinni!”. Se lisää vain hänen ahdistustaan, sillä hän ei pysty siihen ja kokee vain tuottavansa pettymyksen sinulle. Älä kritisoi sotkuista kotia tai ulkomuotoa tai epätäsmällisyyttä vaan tarjoa apuasi. Ja mielellään niin, ettei apuun liity kritikkiä. Pyydä läheisesi tapahtumiin ja kekkeireihin. Hän ei ehkä pysty tulemaan, mutta saattaa tulla päivä, jolloin hän käväisee ovella. Raottaa verhoja.

On hyvä muistaa, että masennus on kuolemantauti. Siihen on hyvä suhtautua asiankuuluvalla vakavuudella.

synkkyys12Jos itse sairastat, älä tee sairaudesta identiteettiä. Identiteetistä on paljon vaikeampi päästä eroon kuin sairaudesta, josta oikeasti voi toipua, vaikka juuri nyt ei siltä ehkä tunnukaan. Älä siis sanoolen masentunutvaansairastan masennusta”. Valitse ympärillesi ihmisiä, paikkoja, harrastuksia, musiikkia, kirjoja, sarjakuvia tai muuta taidetta jotka vähentävät pahaa oloasi, eivätkä lisää sitä. Yritä ottaa vastaan apua. Avaa verhot, käy ulkona.

Tämän sarjakuvan tekstin kuuluisi oikeastaan mennä näin: Kun tuntuu, ettet enää jaksa, huilaa. Ja ota vielä yksi askel, kun siihen on voimia. Kun tuntuu, että taistelu on turhaa, muista, ettet ole yksin. Ja sittenpäätä voittaa!

synkkyys13Voimia kaikille, missä suossa ikinä rämmittekään. Kaikki muuttuu paremmaksi. Älä luovuta.