Memento mori osa 20

Kesäloman ja muiden menojen jälkeen taas sairauskertomus saa jatkoa! Pyrin tästä eteenpäin säännöllisempään ilmestymistahtiin. Katsotaan miten onnistuu. Jos haluat lukea aikaisemmin ilmestyneitä osia tästä jatkokertomuksesta kirjoita hakukenttään: Memento mori.

mementomori77 mementomori78 mementomori79 mementomori80 mementomori81

4 vastausta artikkeliin ”Memento mori osa 20

  1. Olen kyllä itsekin ihmetellyt miksi sairaalassa on aina telkkari auki. Mukaan lukien terveysasemalla. Ja ne on auki sairaanhoitajien, ei potilaiden, toimesta. Acutassa ei tainnut olla…

    • Itselläni muistot Acutasta ovat sen verran hatarat, että en voi siitä mitään sanoa. Mutta teho-osastolla ei muistaakseni ollut TV:tä. Toisaalta ehkä olisin toisinaan kaivannut jotain muuta äänimaisemaa siellä, kuin naapurivuoteen potilaan huutamisen. Ja sehän on siinä ihan verhon takana, eli ihan vieressä, se naapuri. Sen huutamisen nyt jätin kokonaan tästä sarjakuvasta pois. Meidän vuodeosaston huoneessa muistaakseni kaukosäädintä hallinnoi naapurivuoteen potilas. Saattoihan joinakin aamuina toki hoitajakin napsauttaa laitteen päälle. Tässä ollaan nyt aika hatarien muistikuvien varassa. Eli kaikki mitä tässä sarjakuvassa kerrotaan ei välttämättä olekaan totta, vaan niin kuin minä sen muistan.

    • Hmm, itse en kyllä hoitajana avannut telkkaria ellei minua pyydetty avaamaan (kun kysyin että halutaanko telkkari auki); kaukosäädin oli potilailla. Tosin minä olin töissä vuodeosastolla, eri osastoilla ja eri kaupungeissa ja eri sairaaloissa on erilaiset kulttuurit tietenkin. Mutta minä jätin tosiaan valitsemisen potilaille. Tiedän, että yksi potilaista sai seuraa telkkarista ja toinen halusi pysyä reaalimaailmassa kiinni.

      Itsekin laitan kotona helposti jotain taustaääntä, jos olen yksin. Ihan vain sen takia, että ei olisi niin yksinäinen ja tyhjä olo. Useimmiten hiljaisuus riittää minulle, mutta kun tulee pimeämpi niin sitä painostavamalta hiljaisuus tuntuu jos olen yksin kotona.

      Kiitos tästä sarjakuvasta.

      • Jep, yksilöitähän me potilaatkin ollaan. Jonkun mielestä ”Viidakkoperhe” (Wild at heart) on parasta paranemiseen, toiselle toimii musiikki, kolmannelle kenties joku muu. Ensi kerralla kerron mikä mun sairaala-aikaani piristi. Ja kuten sanoin, muistaakseni meidän osastolla kaukosäädin oli potilaalla, mutta muistikuvat ovat toki hataria. Ja kyllä siihen televisioon lopulta tottui. Ja kivasti ohjelmista hoksasi, että onko arkipäivä vai viikonloppu, sillä muuten se ei oikeastaan sairaalassa ole selvää. Päivät ovat aika samanlaisia. Toisaalta, onko viikonpäivällä toipujalle väliä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *