Memento mori osa 6

Tämä on jatkotarina. Edelliset osat löydät helposti kirjoittamalla hakukenttään Memento mori.

Sain Sarjakuvaseuran myöntämän Puupäähattu-palkinnon edellisen Memento mori -päivityksen jälkeen. Se aiheutti vähän kiirettä ja keskittymiskyvyn puutetta elämään. Nyt ilmestyykin siksi vain kolme sivua. En vain ole pystynyt enempää piirtämään.

mementomori27 mementomori28 mementomori29Jatkuu taas 13.2.2017. Yritän tehdä useamman sivun siihen mennessä.

logo-pieni

10 vastausta artikkeliin ”Memento mori osa 6

  1. Kiitos uusista sivuista, odottelinkin jo! Tuli tuosta palelusta mieleen, kun isäni toipui leikkauksesta Taysissa. Hän pyysi lisäpeittoa, koska oli kylmä, mutta peiton saaminen oli järkyttävän hankalaa. Lopulta lisäpeitto tuotiin: froteepyyhe.. Olin niin kyllästynyt ja kiukkuinen, että lopulta vein osastolle oman peiton kotoa.

    Jään odottelemaan lisäruutuja!

    Anu

    • Kyllä oma kokemukseni on ihan sama. Kylmyyteen, oli sen syy sitten mikä tahansa, ei kiinnitetty mitään huomiota. Toisaalta jos hengenvaarallisessa tilanteessa olevaa potilasta ainoastaan paleltaa, niin tilanne lienee melko hyvä. Osastolla sain lopulta peitonkin. Ohuen kylläkin.
      tiitu

  2. Minulla on ollut Taysissa pikemminkin päinvastainen ongelma, liian kuuma eikä kylmä, mutta olen muutenkin sellainen eskimo että minusta tuntuu mukavan viileältä kun muut jo palelevat.

    Minulla oli aivoinfarkti vuonna 2008, oireet eivät olleet noin hurjat mutta kyllä tuossa sarjakuvassa on tuttuakin. Ihmettelen kyllä pitäisikö aina tietää monesko päivä on, en minä useinkaan tiedä ellen ole vartavasten kalenterista katsonut. En muista kysyttiinkö minulta sitä, jos kysyivät niin ei ainakaan oikeaa vastausta olisi tullut.

    • Hei,
      Veikkaan, että oma paleluni liittyi jotenkin sairastumiseen, sillä meillä on kotona kyllä paljon kylmempi kuin sairaalassa. Toisaalta en kotona makoile koskaan ilman peittoa pelkässä ohuessa pyjamassa.

  3. Jäin ihmettelemään, mikä siinä onkin, että lääkärit kysyvät potilaan suostumusta leikkaukseen niin mutkallisesti, että sitä voi olla peräti vaikea tajuta, ellei tiedä odottaa tätä kysymystä. Minulta on kysytty sitä kaikenlaisten ihmeellisten mutkien kautta, lukuunottamatta yhtä lääkäriä joka sanoa päsäytti ihan suoraan: ”Suostutteko toimenpiteeseen?” Teitittelikin vielä, mikä on harvinaista nykyään.

    • Niinpä. Vasta nyt, tätä sarjakuvaa käsikirjoittaessa, oikeastaan tajusin mistä oli kyse. En nimittäin ollut ikinä ennen ollut tällaisessa tilanteessa. Enkä edes tiennyt, että lääkäri tarvitsee potilaan suostumuksen toimenpiteeseen. Tai en vaan ole joutunut tuollaisia asioita koskaan pohtimaan. Asiat, jotka ovat lääkäreille ja hoitajille todella arkipäiväisiä, jokaisella työvuorolla eteen tulevia hommia, ovat potilaalle uusia, ainutkertaisia, pelottavia, hämmentäviä ja huolestuttavia.

  4. Upean mielenkiintoinen tarina ja mahdottoman hienosti piirretty sarjakuva! Ei millään malttaisi odottaa seuraavaa jaksoa. Värimaailmakin on niin osuva, että ajatuksissa lipsahtaa huomaamattaan TAYSiin ja niiden ruskeiden sairaalavaatteiden sisään…

    • Itselläni oli vaaleanpunaiset pyjamat ja sukat, jotka eivät pysyneet jalassa. Ainakaan jos käytti sairaalan valkoisia tohvelipistokkaita. Eivätpähän potilaat pääse karkailemaan kun sukat ja kengät putoilevat. Toisaalta, eipä siinä kovin lujaa olisi mentykään, edes sairaalajakson loppupuolella.
      tiitu

  5. Minä luulen että pyjamien värit on lajiteltu koon mukaan, ainakin viime vuonna naistentautien osastolla oli. Minulla oli vaaleanruskea mutta pienempikokoisilla oli muita värejä. En muista oliko neurologian osastolla samoin, siitä on jo niin paljon enemmän aikaa, ja olisihan pyjamat voitu välillä uusiakin. Jos eri koot ovat eri värisiä, on helppo löytää yhdellä silmäyksellä oikea koko. En ole mikään asiantuntija joten en ole varma tästä, mutta minusta näytti että siinä oli tällainen systeemi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *