Memento mori osa 4

Tapanani on tehdä usein paljon taustatyötä sarjakuviani varten. Nytkin aloitin selvittämällä millainen on CT-kuvauslaite eli tietokonetomografiakone. Pyysin myös ystävältäni, joka on sairaanhoitaja, apua ja neuvoja. Sitten hoksasin, että sarjakuvia voi myös tehdä aivan toisella tavalla. Voin kertoa miltä tuntui olla potilaana. Ja jos minulla ei ole mitään käsitystä ja muistikuvaa millaisessa laitteessa olen ollut, miksi minun pitäisi kuvata se laite? Pyrin siis nyt kuvaamaan sen mitä muistan. Ja ihmisen muisti… sillä ei loppujen lopuksi ole paljoa tekemistä todellisuuden kanssa. Minulla ei myöskään ole käsitystä minkä näköisiä ihmisiä kohtasin ensiavussa, joten olen joutunut keksimään ulkoisia piirteitä sairaanhoidon ammattilaisille.

Sarjakuvan aiemmat osat löytyvät näistä linkeistä:

Memento mori osa 1

Memento mori osa 2

Memento mori osa 3

mementomori18 mementomori19 mementomori20 mementomori21 mementomori22Jatkuu kahden viikon päästä eli 16.1.

logo-pieni

 

12 vastausta artikkeliin ”Memento mori osa 4

  1. Kiitos, että päätit tehdä tämän sarjakuvan. Oma isä sai aikoinaan aivoverenvuodon, kun olin juuri valmistumassa lukiosta, joten aihe on kovin läheinen. Hän kyllä jäi henkiin, mutta tavallaan samalla osa hänestä myös kuoli pois… sen verran paljon vahinkoa sai aikaan. Muisti ei enää toimi samalla tavalla ja on luonteeltaankin erilainen.

    Vaikkei siis tämä stoori ole aivan samanlainen, niin on jotenkin helpottavaa lukea sinun tarinasi. Vieläpä tutulta taiteilijalta. Kun ei tätä asiaa voi elämästä poiskaan pyyhkiä.

    Hyviä jatkoja sinulle!

    • Kiitos kiitoksista.
      En oikein osaa ajatella, että sarjakuvani saattaisi auttaa ketään muuta. Kuin ehkä itseni siis. Mutta ilmeisesti se on mahdollista, tämän ja muutaman muun saamani palautteen perusteella. Tässähän ihan herää sellainen ajatus, että tällä mitä teen saattaa olla jotain merkitystä.
      Voimia ja rohkeutta sulle!

  2. Minusta CT-kuva tuntui siltä kuin pää olisi työnnetty linkoavaan pesukoneeseen.

    Kiitos tästä sarjakuvasta, se antaa minulle voimia!

    • Kävin tuossa taannoin pään magneettikuvauksessa ja oli pakko kysyä hoitajalta, että onko CT-kuvauslaite samanlainen. Kuulemma on. Ihmettelen miten minulla ei ole mitään mielikuvaa aiemmasta kuvauksesta. En muista edes koneen kovaa metakkaa. Ja toisaalta, en yhtään ihmettele, etten muista ihan kaikkea. Luulin muistavani, ennen kuin aloin piirtää tätä sarjakuvaa…
      Huomenna ilmestyy viides osa!
      Voimia E!

  3. Huh, aika rankalta kokemukselta vaikuttaa.

    Tuo suonen etsiminen ja CT-laitteessa makaaminen on tuttua syöpätautien poliklinikalla ramppaamisesta, hyvin autenttisesti on saatu sarjakuvamuotoon.

    Onnittelut puupääpalkinnosta!

    • No moro Jari!
      Kiitti kiitti!
      Mullehan selvisi tuossa ihan hiljattain, että millaisessa laitteessa olin vuosi sitten ollut. Siis CT-kuvissa. Ei nimittäin ollut paljonkaan mielikuvia, paitsi tuo korvakoruepisodi. Mutta juuri tuolloin ei tuntunut kovin rankalta kokemukselta. Olisin vain halunnut nukkua.

  4. Tsemppiä Tiitu! Onneksi olet päässyt tervehtymään tuosta vuoden 2015 ”yllätyksestä”. Ei olla pitkään aikaan nähty ja siksi oli mukavaa lukea Aamulehdestä saamastasi Puupää-palkinnosta. Onnittelut siitä! Tämä muu tarina tulikin sitten yllärinä uutisen taustalta.
    Hienoa sarjakuvaa ja mukavaa, että tuot esille elämän takapakkeja sarjakuvakerrontana. Useimmille tulee erilaisia takapakkitilanteita elämän varrella vastaan ja kerrontaasi on helppo samaistua, vaikkei olisi käynyt läpi samankaltaista tilannetta.

    • Tässähän käy juuri niin, että tutut ja kaverit, joita ei ole aikoihin nähnyt lukevat vasta sarjakuvasta kuulumiseni. Mutta ehkä ihan hyvä niin, kun ei aina jaksa selittää, että mitä kuuluu, sitä kysyttäessä.
      Jep, sarjakuvassa voi, saa ja pitää käsitellä myös takapakkeja.

  5. Moi Tiitu,kuulin sattumalta eilen radiosta haastattelusi ja kertomuksesi sairaudestasi.Itse sain aivoverenvuodon (SAV) juhannusviikolla 2014 työssä ollessani olin juuri täyttänyt maagiset 50.Luin äsken sarjakuvaasi,muistan itsekkin sen helvetinmoisen päänkivun,kylmäntunteen ja sen että sairaalassa nukuin 3pv yhtämittaa (normaalisti olen pärjännyt 5/h yö-unilla).Nyt monen muistitestin jälkeen yritetään jälleen tehdä töitä.Temppiä jatkoon myös sinulle,olemme sun kans niitä onnekkaita jotka voi vielä jatkaa työn tekoa.T.Mk

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *